Siinä se nyt sitten on, tämän vuoden jouluhitiksi erilaisilla Internetin sivustoilla noussut maksalaatikkojoulutorttu. Olen värvännyt omat perheenjäseneni testiryhmäksi, kun haluan ottaa selvää, millaisia kommentteja vastaleivottu maksalaatikkotorttu kirvoittaa.
Täytteeksi niihin siis lusikoidaan maksalaatikkoa, mutta lisäksi myös maksalaatikon kaverina perinteisesti tarjottua puolukkahilloa. Meillä maksalaatikkoa oli täytteenä sekä rusinallisena että rusinattomana versiona.
Maksalaatikkotorttu näyttää uunista ulos tultuaan kauniilta. Aistin kuitenkin vaikeuksia, koska muu perhe suhtautuu testiin avoimen nihkeästi.
Ehkä ennakkoluuloisuus johtuu osaltaan siitä, että maksalaatikko ei ole meillä kuulunut joulupöytään eikä se siis tunnu missään muodossa jouluruualta? Maksalaatikko on perheessämme sen sijaan lähinnä se ainoa einesruoka, jota puolisoni toisinaan ostaa.
Testiryhmä:
Mies, 53 vuotta, pitää paljon perinteisestä valmismaksalaatikosta. Syö sen mieluiten kylmänä ja puolukkasurvoksen kera.
Nainen, 51 vuotta, syö toisinaan erään tietyn valmistajan tekemää valmismaksalaatikkoa, mutta ei erityisemmin pidä maksalaatikosta. Syö maksalaatikon ehdottomasti kylmänä, mielellään puolukkasurvoksen kanssa.
Mies, 20 vuotta, pitää maksalaatikosta, mutta ehdottomasti eniten rusinattomasta maksalaatikosta. Syö maksalaatikon puolukkasurvoksella höystettynä.
Nainen, 18 vuotta, inhoaa kaikenlaisia maksalaatikoita.
Tuomio:
– Ajatuksena tän syöminen tuntuu aika epämiellyttävältä ja olen skeptinen sen suhteen, voiko tää olla yhtään hyvää, pohjustaa testiryhmän nuorempi miesjäsen, kun nappaa haaleaksi viilenneen maksalaatikkotortun uunipelliltä.
– Hei, en olis uskonut, mutta täähän on oikeastaan ihan hyvää! Kyllä voisin syödä uudestaankin, hän myöntää muutaman suupalan jälkeen ja arvelee lisäksi, että kylmänä makuelämys olisi varmasti vielä parempi.
– Äiti, sä tiedät ihan hyvin, etten tykkää yhtään maksalaatikosta, huudahtaa testiryhmämme nuorin naisjäsen, kun pyydän häntä maistamaan valmismaksalaatikolla ja puolukkasurvoksella täytettyä tähtitorttua. Raatimme jäsen numero kaksi kieltäytyy osallistumista makutestiin ja kääntyy äkäisen oloisesti kannoillaan pois keittiöstä.
Testiryhmän vanhin miesjäsen makustelee maksalaatikkotorttua hyvän aikaa ennen kuin sanoo mitään. Siis jopa niin kauan, että kirjuri (allekirjoittanut) alkaa hieman hikeentyä ja patistella sanomaan jotakin.
– En sano, etteikö maksalaatikko tähän sopis, eihän tää oo ollenkaan pahaa. Jotenkin ehkä lihapasteijamainen, hän luonnehtii ja lisää sitten:
– Mutta kyllä mä tykkään luumuhilloversiosta enemmän.
Minä toimin testiryhmämme vanhimpana naisjäsenenä. – Voi ei, tää on ihan kaameaa, parahdan, kun ensimmäinen makutuntuma tulvahtaa suuhuni.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että jos ei ole maksalaatikon ystävä, niin ei ehkä kannata odottaa maksalaatikkotortun tarjoavan makujen ilotulista.
Ja tämänkin: ellei pidä lämpimästä maksalaatikosta, kannattaa maksalaatikkotorttukin syödä kylmänä. Nimittäin saman tien, kun haukkasin lämmintä maksalaatikkotorttua, mieleeni tulvi ikäviä muistoja siitä, miten koulussa oli pakko syödä inhoamaani lämmintä maksalaatikkoa. Peruskouluaikojen jälkeen en ole tainnut lämmintä maksalaatikkoa syödä ja nyt taas muistan, miksi en.
Lisäksi kokemukseni innoittamana haluan lausua testiryhmämme nuoremmalle naisjäsenelle, eli testistä kieltäytyneelle tyttärelleni, että arvostan päättäväisyyttäsi (olisit inhonnut maksalaatikkotortun makua)!
LOPUKSI kiitän vielä testiryhmäämme epävirallisina jäseninä kuuluneita nelijalkaisia perheenjäseniämme, jotka niin sanotusti kutsuivat itse itsensä paikalle. He ovat: uroskoira 13 vuotta ja narttukoira 6 vuotta. Ihailtavaa, miten innokkaasti te jälleen kerran piditte seuraa leipurille (maksalaatikolla saattoi toki olla siihen oma vaikutuksensa). Tämä kaksikko huolehti myös siitä, että viimeisetkin maksalaatikkotorttujen muruset tuli syötyä – sanoja ei tarvittu, sillä elekieli kertoi, että hyvää oli!