Ukrainasta viitisen vuotta sitten Laitilaan muuttanut Valentyna Fedoseieva aloitti elokuussa merkonomin tutkintoon tähtäävät opinnot ammattiopisto Novidassa. Kolmevuotista liiketoiminnan perustutkintoa suorittaa hänen kanssaan samassa ryhmässä seitsemän opiskelijaa, jotka ovat lähtöisin joko Ukrainasta tai Virosta.

Viime viikolla he palasivat takaisin koulunpenkille ensimmäiseltä työharjoittelujaksoltaan, joka kesti kaikkiaan viisi viikkoa.

”Täällä on sellaista ihanaa juhlan tunnelmaa”

VALENTYNA Fedoseieva suoritti harjoittelujaksonsa Kukka ja Lahja Jonnahannassa. Työharjoittelupaikka oli hänelle mieluinen.

– Täällä on niin viihtyisää ja kaunista. Ja asiakkaat ovat olleet niin ihania. Täällä on sellaista ihanaa juhlan tunnelmaa, hän kuvailee silminnähden tyytyväisenä, kun tapaamme Jonnahannassa hänen viimeisellä työharjoitteluviikollaan.

Oman osansa suitsutuksesta saa myös Jonnahannan yrittäjä Johanna Kantonen, joka on toiminut Valentynan työpaikkaohjaajana.

YMPÄRILLÄ myymälässä on monenlaista kaunista: leikkokukkia, ruukkukasveja, valosarjoja ja sisustusesineitä. Ukrainassa Valentyna oli opiskellut itselleen ammatin, joka pätevöitti hänet työskentelemään hyvin toisenlaisessa ympäristössä.

– Olen ammatiltani nosturinkuljettaja, hän naurahtaa, mutta lisää, ettei ole työskennellyt alalla lainkaan.

Sen sijaan hänellä on noin kymmenen vuoden työkokemus kaupan alan tehtävistä. Hän on myynyt työkaluja ja elektroniikkaa. Ala tuntuu omalta, ja tulevaisuudessa hän toivoisi saavansa työskennellä juuri Jonnahannan kaltaisella työpaikalla.

– Olen aina ollut kiinnostunut koristeista, käsitöistä ja kauniista asioista. Niistä tykkään. Ja on ihanaa myydä kukkakimppu, kun asiakas on siitä niin iloinen. Vaikka tiedän kyllä kokemuksesta, että myös tietokoneen osto voi olla asiakkaalle todella iloinen asia, hän vertaa sitten nauraen.

”Olen ammatiltani nosturinkuljettaja.”

SUOMEN kieli sujuu Valentynalta jo varsin hyvin, ja ryhmässä opiskelevilla onkin suomen kielen toimiva peruskielitaito. Hän itse on osallistunut jo aiemmin suomen kielen kurssillekin.

– On tärkeää saada kielen opetusta, siitä tulee perusta. Mutta töissä sanavarasto kasvaa, opin paljon uusia sanoja, hän selittää ja hihkaisee sitten huvittuneena muistaessaan yhden hiljattain oppimansa outouden:

– Niin kuin kanaverkko! Ensin ajattelin, että kanat ovat jotenkin kuin verkkona, toisissaan kiinni. Mutta sitten täällä kädestä pitäen näytettiin, mistä on kyse, hän nauraa ja päivittelee suomen kielen vaikeutta.

– Ja Laitilan murre on vielä vaikeampaa, hän lisää.

”On tärkeää saada kielen opetusta, siitä tulee perusta. Mutta töissä sanavarasto kasvaa, opin paljon uusia sanoja.”

SUOMEN kieltä hän opiskelee lehtiä ja erityisesti lastenkirjoja lukemalla.

– Olen hankkinut kirpputorilta ja kierrätyskeskuksesta lastenkirjoja, koska niihin voin tehdä omia merkintöjä. Kirjoitan niihin sanoja ukrainaksi, hän kertoo.

Samalla hänen siskonsa 2-vuotias tyttärentytärkin on oppinut suomea.

– Hän sanoo esimerkiksi äiti, Valentyna kertoo.

”VALENTYNAN side Laitilaan muodostui noin kahdeksan vuotta sitten.”

OPISKELU on tuntunut mieluisalta.

– Se on ollut mielenkiintoista ja vähän jännittävää myös. Opiskelu sopii hyvin, koska haluan tietää uusista asioista ja oppia uutta.

Hän arvostaa Novidan opettajia, jotka ymmärtävät maahanmuuttajataustaisten aikuisten haasteita.

– He auttavat monella tavalla, muissakin asioissa kuin opiskelussa. Ja Laura on kuin äiti, hän sanoo lämpimästi viitatessaan ryhmänohjaajaansa Laura Lehmuskoskeen.

Monenlaista apua hän on vuosien varrella Suomessa asuessaan tarvinnut. Hän muistuttaakin, että vieraassa maassa on outoa paitsi kieli, myös monet tavat.

– On niin paljon asioita, mitä pitää tietää ja muistaa. Asioiden hoito on välillä aika vaikeaa. Mutta onneksi ihmiset auttavat ja onneksi Suomessa voi monet asiat hoitaa internetissä, koska silloin voi käyttää kääntäjäohjelmia, hän sanoo ja tunnustaa käännösten olevan välillä suorastaan hullunkurisia, kun sama sana voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen aivan eri asioita.

Nyt hän itse omaa sellaisen kielitaidon ja tapojen tietämyksenkin, että voi usein olla se, joka auttaa muita.

VALENTYNAN side Laitilaan muodostui noin kahdeksan vuotta sitten, jolloin hän tuli ensimmäistä kertaa kausityöntekijäksi marjatilalle. Ennen kuin hän itse muutti Laitilaan, oli hänen puolisonsa jo asettunut paikkakunnalle.

– Nyt asumme täällä mieheni ja Leo-kissamme kanssa.

Pariskunnan yhtenen haave on jäädä Suomeen. Laitilassa asuu myös Valentynan sisko ja tämän perhettä.

Synnyinmaassaan Valentyna ei ole käynyt sodan alkamisen jälkeen. Mielellään hän Ukrainaan matkustaisi, sillä siellä asuvat hänen äitinsä, toinen siskonsa ja myös yliopistossa opiskeleva 20-vuotias poikansa.

– Toiveena olisi päästä siellä käymään, mutta en tiedä…, hän aloittaa ja kuvailee sitten, että matkustaminen Ukrainaan pelottaa.

– Ja menisihän siihen myös aika paljon rahaa, ja minä olen nyt opiskelija. Onneksi on puhelimet, niin voimme pitää tiivisti yhteyttä.

Ukrainassa siirretään joulun paikkaa

Valentyna Fedoseieva kertoo olevansa kotoisin Ukrainan itäosista, jossa Venäjän vaikutus on ollut perinteisesti vahvaa. Ukraina on iso maa, jossa naapurimaiden vaikutukset näkyvät erityisesti lähellä raja-alueita.

– Puhekin on ihan erilaista, jos asuu lähellä Venäjän rajaa tai jos asuu lähellä Puolan rajaa.

Myös joulunviettoperinteet vaihtelevat eri puolilla Ukrainaa. Valentyna kertoo, että Ukrainassa joulua on vietetty venäläiseen tapaan 7. tammikuuta.

– Ukrainassa on kuitenkin nyt hyväksytty laki, jolla virallinen joulupäivä siirretään tammikuusta joulukuulle.

Joulupäivää juhlistetaan Ukrainassa tästä vuodesta lähtien samaan aikaan kuin Suomessakin, 25.12.

Valentyna on onnellinen, että hänellä on lähellään Laitilassa läheisiä, puolisonsa lisäksi myös hänen siskonsa ja tämän perhettä.

– Yhdessä luomme nyt täällä meille jouluperinteitä.