Itsenäisyyspäivän puheissa korostettiin yhteishengen merkitystä, puolustustahtoa ja -kykyä sekä muistutettiin siitä, että Suomessa asiat ovat kansainvälisesti vertaillen hyvin.
Kaupungintalon pääjuhlassa puhunut emerita professori Helena Leino-Kilpi otti esiin Euroopan turvallisuustilanteen ja sodan läheisyyden sekä sen, että hyvää tarkoittavasta teknologian kehityksestä on tulossa tai jo tullut yksi turvallisuusuhan välineistä. Suomella on myös kansallisia huolenaiheita, kuten meneillään oleva hyvinvointialue-uudistus.
– Se ei sinällään ole ongelma, vaan miten uudessa rakenteessa asioiden hoidosta sovitaan, ja miten voimavarat jaetaan. Meillä on ollut yksi maailman parhaista neuvolajärjestelmistä, kansanterveyslaista ja terveyskeskuksista, työterveyshuollosta, kouluterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta. Maamme kansalaisten terveystila on kansainvälisessä vertailussa pääosin hyvä ja palvelujärjestelmä toimii. Meillä on EU-maista eniten sairaanhoitajia väestöä kohden ja lääkäreidenkin määrä on vertailussa varsin korkealla. Taso on siis vähintäänkin pidettävä!
Leino-Kilpi korosti digitaalisen lukutaidon merkitystä ja sitä, että kuntien tulisi taata se kaikille asukkailleen. Jos digitalisaation ja etäpalveluiden käytössä tarvitaan apua, sitä tulisi järjestää esimerkiksi kirjastoihin, kahviloihin tai kyläyhdistysten tiloihin.
– Ilman digitaalista lukutaitoa tulee olemaan erityisen vaikeaa selvitä tulevaisuuden hyvinvointialueilla ja esimerkiksi löytää terveyden hoitoon liittyvää tietoa. Nykyiselläänkään väestön tiedonsaantioikeus ei kaikin osin toteudu. Toisaalta digitalisaatio tuo kaiken helposti jokaisen ulottuville.
Itsenäisen Suomen tulevaisuus vaatii inhimillistä vastuuta, aivan samoin kuin jo itsenäisyyden alussa, Leino-Kilpi sanoi. Tähän kuuluvat kansan yhtenäisyys, hoivan ja huolenpidon järjestäminen sekä ratkaisujen perustaminen tutkittuun tietoon.
– Hankalina aikoina on syytä unohtaa itsekeskeisyys ja itsekkyys, pyrkiä katsomaan asioita yhteisen hyvän näkökulmasta. Yhtenäisyys rakentuu sivistykselle. Epäinhimillisyys, raakus ja toisille aiheutettu tuska ei ole sivistystä eikä sitä voida millään perustein oikeuttaa.
Sankarihaudalla ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä laskettiin aamupäivällä seppeleet. Tilaisuudessa puhunut reservin luutnantti Pekka Kuusisto totesi, että historia toistaa parhaillaan karulla tavalla itseään.
– Syksyllä 1939 jouduimme yksin ja heikosti varustautuneina puolustautumaan Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Kaikkein tärkein asia, isänmaamme itsenäisyys, pystyttiin säilyttämään, mutta hinta sille oli valtava. Tästä ajasta ja sen uhrauksista on meillä vuosikymmenet puhuttu palana historiaa, kunniakkaana osana menneisyyttämme, mutta valitettavasti itäinen naapurimme Venäjä todistaa tälläkin hetkellä Ukrainassa, ettei se ole muuttunut yli kahdeksassa vuosikymmenessä miksikään.
Suomi on nyt hankkinut vahvan selkänojan Natosta eikä enää ole yksin, Kuusisto sanoi. Oman vahvan kansallisen puolustuksemme merkitys ei silti vähene mihinkään. Sodankäynti on myös muuttunut ja on tullut uudenlaisia uhkia, kuten tietoliikenneyhteyksien häirintä tai hyökkäykset keskeisten valtioelinten verkkosivuille.
– Olemme näidenkin haasteiden edessä hyvässä asemassa, hyvin varustautuneita ja valmiita. Suomeen ei kannata tulla vihamielisin tarkoitusperin.
Kuusiston mukaan ainoa asia, joka meitä voi uhata, on sisäinen eripuraisuus ja yhteiskunnan kahtiajakautuminen. Sitä vastaan on kaikin keinoin taisteltava.
– Tiukoissa paikoissa aivan ratkaisevinta on meidän suomalaisten sisäinen eheys ja yhtenäisyys.
Sankarihaudalle seppeleen laskivat Tuire Palonen ja Jarkko Männistö, Karjalaan jääneiden muistomerkille Leena Leppikangas ja Oskari Pilppula. Kirkkoherra Petri Laitinen piti lyhyen hartaushetken.
Kaupungintalolla kuultiin musiikkiesityksiä, joista huolehtivat Sofia Hulenko, piano, Odessa Laivoranta, piano, Laitilan Soittokunta ja Laitilan Mieslaulajat. Soittokuntaa johti Johanna Kaarto ja kuoroa Erika Laivoranta.
Tilaisuuden juonsivat Elisa Kauranen ja Aino Kauranen. Kahvitarjoilusta huolehtivat Laitilan Maa- ja kotitalousnaiset.
Emerita professori Helena Leino-Kilpi on kotoisin Leinmäeltä, jossa hänen lapsuudenkotinsa edelleen sijaitsee.
– Joka kerran siellä ollessani vakuutun siitä, että tässä onnellisessa maassa on vielä erityisen onnellisia kulmakuntia – joista Laitila lienee yksi.
Leino-Kilpi perusteli sanomaansa tuoreilla kokemuksillaan Laitilan toimivista palveluista, kun Leinmäkeä vaivannut paha sähkökatko korjattiin tuossa tuokiossa, sekä yhteisöllisyydellä, jota edustavat muun muassa ukrainalaisten tukeminen, ikäneuvola, kyläyhdistykset ja kahviloiden aamuparlamentit.. Lapsuudestaan Leino-Kilpi muistaa lämpimän ja turvallisuutta tuoneen koko-kylä-kasvattaa -asenteen, joka ulottui myös kylän ulkopuolelle.
– Nuorena tansseissa käydessämme kylän taksiautoilija Aaro kuljetti meitä – ja myös viipyi tanssipaikalla niin kauan, että vei sitten meidät kotiin. Oli turvallista, että paikalla oli aikuisia ja he välittivät. Joskus tosin Aaron silmien ei toivottu oleva ihan kaikkialla… Vastaavasti autettiin myös yksinäisiä ikäihmisiä. Toisten auttaminen oli itsestään selvää.
Helena Leino-Kilpi toimi Turun yliopiston hoitotieteen professorina sekä hoitotieteen laitoksen pitkäaikaisena johtajana.
