Pirjo Koski
”Ja sinä iltana Laitilan taivaalla oli lähialueen katuvaloista koostuva kartta”. Kuulostaa varmaan oudolle, mutta tulipa nähtyä sitten sellainen ilmiö kuin karttahalo. En ole nähnyt enkä kuvannut sitä koskaan aiemmin!
Olin eräänä iltana lenkillä, kun huomasin, että Uudenkaupungin puolella taivasta leijailee korkealla keinovalopilarien tynkiä. Pilarien alkaessa venymään korkeutta piti tiivistää kävelytahtia kohti kotia ja kameraa.
Pilarien noustessa zeniittiin pistin juoksuksi, kurvasin omakotitalomme pihalle ja ohittaessani iglulta näyttävän maasturini dumppasin idean autolla lähdöstä, Salonkylä sai riittää kuvausalueeksi. Onneksi olin varannut kameran ja jalustan valmiiksi eteiseen.
Spurttasin kantamuksineni kanssa oikopäätä tien yli naapuriin vähän aukeampaan maastoon ja ensimmäiset kuvat erikoisesta ilmiöstä lauoin vauhdista kännykällä. Taivaalla oli jotain todella outoa, joko silmät harittavat tai sitten ilmestys on kuin kartta?
Joskus harvoin taivaalla voi siis näkyä valokartta omasta asuinalueesta, joka koostuu keinovalopilareista ja heijastuneesta valosta. Keinovalopilarit kuuluvat haloilmiöihin ja ovat syntymekanismiltaan sateenkaarten serkkuja.
Keinovalopilarit syntyvät valon taittumisesta ja heijastumisesta kuusikulmaisten, laattamaisten jääkiteiden lukuisilla pinnoilla. (Sateenkaari vastaavasti syntyy valon poukkoilusta vesipisaran yhteydessä.) Keinovalohalojen väriin vaikuttaa valaisimessa käytetyn lampun värilämpötila. Joskus kidepilvet välkehtivät kuin revontulet, kuten tämä näkemäni ilmestys.
Olen haaveillut ”katuvalokartan” bongauksesta reilun kymmenen vuotta. Viimein tänä iltana se kehveli meni ja toteutui. Karttahalon natsojen saanti kuvalle ei ollut ihan helppoa.
Ystäväni, joka työskentelee näiden ilmiöiden maailmassa kysyi viestillä, pystyisinkö paikantamaan kuvassa zeniitissä eli pään yläpuolella olevat valopisteet lähialueen kartalle? Olen juutaksen huono haloissa ja vielä huonompaa on allekirjoittaneen avaruudellinen hahmotuskyky, jota ilmiön hahmottamiseen vaaditaan.
Otin kuitenkin mukisematta kartan auki, piirsin valonlähteiden paikat ja käänsin kartan ylösalaisin ja siinähän se sitten oli. Todisteet. Elämäni ensimmäinen karttahalo.
Joskus, aniharvoin keinovalolla on puolensa, ja se oli juuri nyt. Kasitien valaistus, naapuriemme pihavalot sekä 90 astetta taittavan tien reunoilla sijaitsevat katuvalot aiheuttivat meillä näkyneet harvinaiset karttahalot.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.