Alkanut vuosi on kirjannut vuorolistaansa vasta noin 30 työtuntia, kun minä tallustelen kohti Piikarahkan puutarhajäteasemaa. Retki on alkanut mukavasti. Tuttujen ruokinnalla päivittäin vieraillut pähkinähakki näyttäytyi vain vartin odoteltuani, ja sen aikana ehti kuusitiainenkin luikahtaa tänä vuonna havaitsemieni lintulajien listalle.
PAKKASEN purema lumi metelöi jalan alla joka askeleella. Pysähtelen kuuntelemaan, josko jokin linnunääni värisyttäisi tärykalvoja. Hutinmäessä värisyttää. Edestä päin kantautuu kova käpytikan koputus. Kysymys on enää siitä, minkä perskaantuneen sähköpylvään päässä se vasaroi.
Nimestään huolimatta käpytikat eivät syö käpyjä, vaan vain siemenet niistä. Niitä ne poimivat syyskesästä loppukevääseen. Tammikuisen lyhyen päivän aikana nakuttaja voi käsitellä 130 käpyä syöden niistä 3 000 siementä. Kesän ajaksi siitä tulee lihansyöjä. Pääasiassa kyytiä saavat hyönteiset ja niiden toukat, mutta sille kelpaavat myös pikkulintujen munat ja poikaset.
LÄHDEN könyämään eteenpäin. Ekan tolpan latvus on tyhjä, mutta toisen päästä tärppää. Kokomusta päälaki paljastaa linnun naaraaksi. Koiraalla olisi takaraivossa punainen alue. Molempien sukupuolten otsa on vaalea; se ehkä toimii otsalamppuna heijastaen työmaalle talvipäivän himmeää valoa.
Havupuiden siemensadot vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Erityisesti kuusen siemensadon ollessa heikko tikat lähtevät loppukesästä hakemaan parempia elinmahdollisuuksia. Jos siihen pohjalle sattuu hyvien lastenkasvatusolosuhteiden aiheuttama mainio poikastuotto, voivat vaeltajamäärät olla melkoiset.
Viime vuonna tehtiin Kalajoella kirkkaasti uusi vuorokauden Suomen ennätys yli 13 000 käpytikan ohilennolla. Varsinais-Suomessa ei koskaan ole päästy edes tuhanteen ja nekin ihan muualla kuin meidän alueellamme.
VAELTAJISTA 90 prosenttia on sinä kesänä syntyneitä lintuja. Rengastukset paljastavat, että neljä viidestä kuolee saman syksyn aikana. Tällä minun linnullani on siis mennyt paremmin. Eikä se välttämättä edes lähtenyt vaeltamaan pitkälle, vaan löysi talvitonttinsa lähempää.
Vaikka käpytikat vaeltavat meriemme yli, ne eivät etene kauas. Ennätystä pitää hallussaan maakunnassamme rengastettu koiras, joka seuraavana vuonna löytyi kuolleena Uralin takaa yli 2 000 kilometrin päästä.
Jos käpytikka selviää ensimmäisestä syksystään, sillä on hyvät mahdollisuudet elää monta vuotta. Suomen ennätystä pitää hallussaan aikuisena rengastettu tikka, jonka rengastajansa tapasi yli 12 vuotta myöhemmin samoilta paikoilta.
