Pirjo Koski
Oli jälleen revontuli-ilta sään ollessa hieman vastainen. Lisähaasteen iltaan toi se, että allekirjoittaneella oli selässä ja käsissä meneillään oleviin allergiatesteihin liittyviä teippauksia, jotka eivät saisi mielellään irrota iholta eli hikoilemista ja tavaroiden kantamista täytyi välttää. Kamerarepun siirtelyyn lähipellolla ilmoittautui onneksi pari apukättä eli aviomieheni Riku.
Oli aika katsastaa vallitseva sää ihan fyysisesti. Tuttu piha-alueindeksi eli tovin seisoskelu ulkona tumput suorina kertoi, että vallitseva pilvityyppi oli uhkaavien keskipilvien lisäksi ylästroposfäärin palleropilveä, joka mahdollistaa tuurilla ja napakalla tuulella kuuluisat aukkopaikat. Jälleen tuli todistettua, että mitään ei näe eikä varmasti koe, mikäli jää sisätiloihin hapantumaan.
Pääsimme kuvauspaikkaan. Edellämme pellolla liikkui jotain todella isoa, veikkaus hirven suuntaan. Syvältä pimydestä kaikuva särkyvän jään ja painavien askelien ääni oli häkellyttävän kova, niinpä seisahduimme sanattomasta sopimuksesta hetkeksi. Seuraavaksi annoimme silmiemme tottua pimeyteen. Se osio, mitä taivasta näkyi, vihersi voimakkaasti aina etelän ilmansuuntaan asti. Pilviä tuli ja meni kaiken aikaa. Vallitsevat revontulet olivat lähinnä stabiilia, vihreää mössöä, mutta niitä olikin sitten kaikkialla.
Ilta eteni, taivas melkein selkeni ja revontulet paranivat. Reposet viilettivät nopeasti taivaankannen poikki, joten kuvakulmia piti vaihtaa hengästyttävää tahtia. Hieman ennen iltakymmentä Laitilan taivaalle kiivennyt tuliseinämä oli pahuksen vaikuttavan näköinen, nopealiikkeinen sekä vaati kuvaajalta 101 prosentin keskittymisen. Huomasin hikoilevani syvällä talvitakkini uumenissa.
Kun revontulet löivät sykintävaihteen silmään, niin pilvien lomassa päidemme ylitse venyneet vierekkäiset vihreät revontulikaaret alkoivat välkkymään kilpaa ”valot päälle-valot pois”. Nämä luonnolliset strobovalot ovat näkemisen arvoinen juttu.
Vihreä väri lainehti ja eli omaan tahtiinsa taivaalla. Korkeimmalla kohdalla taivasta eli zeniitissä hulmusi intensiivisen värinen revontulikorona. Kauempaa suon syövereistä kantautui vaikuttava yksinäisen huuhkajan baritoni-ääni. Lähipelloilla joutsenet ylistivät kilpatoitotuksin alkavaa kevättä.
Koettu oli hienoakin hienompi yö. Ne ihoteipit pysyivät selässä. Järeää kamaa, niin koetut reposet kuin allergiayksikön teipitkin.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.