Näillä runoilijamme Eino Leinon sanoilla päätin kirjoittaa hiihdosta. Jospa vielä tänä päivänäkin olisi hyvä hiihdellä täällä Lounais-Suomessakin. Ilmastonmuutos ja lauhkeisiin talviin tottuminen on nyt valitettava tosiasia eikä muutosta ole näköpiirissä. Mikäpä olisi mukavampaa kuin hiihdellä talvisessa luonnossa tai vaikkapa järven tai meren jäällä.
Suomalaisilla on aivan erityinen suhde hiihtoon. Moni meistä hieman vanhemmista ihmisistä muistaa hiihtäneensä koulumatkat, jopa useita kilometrejä. Tämä ei ole enää useinkaan mahdollista. Niin paljon talvet ja harrastukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Koulut ovat keskittyneet ja oppilaiden koulumatkat pidentyneet oppilasmäärien pienentyessä merkittävästi.
Laitilassa on muuten hyvät edellytykset harrastaa hiihtoa, jos vain lunta riittää. Meillä on Matikan kuntorata, jossa on kolme eri matkavaihtoehtoa. On sekä vaativampaa että helpompaa lenkkiä. Olisipa vaan kunnon talvia. Tänä talvena on Laitilassakin jonkin verran päässyt hiihtoladulle, mutta parempaa tietysti hiihdon ystävät toivovat.
Lisäksi on Sirpunpuiston latu ja myös sivukylissä aktiiviset hiihdon ystävät avaavat latuja, jos se vain on mahdollista. Tärkeää on, että hiihtotaito säilyy ja jatkuu. Erään tutkimuksen mukaan harrastajamäärät ovat kasvaneet Suomessa, mutta tämä jakautuu epätasaisesti alueellisesti. Kaupungeissa ja sisempänä Suomea hiihtoladuilla on jopa tungosta.
Itse olen harrastanut hiihtoa koko ikäni pikkupojasta lähtien. Vieläkin katson heti aamulla ulos ikkunasta, onko satanut lunta ja mikä on lämpötila. Hyvin usein kuitenkin joutuu pettymään.
Usein muistelen kouluaikojani. Kävin Leinmäen kansakoulua. Talvisin oli melkein kaikilla sukset mukana. Erityisesti on jäänyt mieleen, kun urheilutuntien lisäksi välitunnillakin moni lähti hiihtämään pienen lenkin koulun takamaastoon.
Siinä sitä peruskuntoa saatiin. Kotiin päästyämme lähdimme melko välittömästi porukalla laskettelemaan mäkiä muun muassa Venälänvuorelle, Kiikonummelle ja Peräksimeen. Koulussa pidettiin sisäisiä kilpailuja, kylienvälisiä muun muassa Suontaan kanssa sekä muutamat osallistuivat Laitilan koulujenvälisiin kilpailuihin. Ne olivat silloin jo kovia mittelöitä.
Väkeä oli paljon mukana. Kilpailu- ja yhteishenki sekä sisu kasvoivat merkittävästi.
Välinekehitys vuosikymmenten kuluessa on ollut huima. Samoin voitelun.
Himoharrastajilla pitää olla monet sukset. Ei tietysti kaikilla vaan yhdetkin sukset riittävät aloittelevalle. Nykyään on monia hiihtotyylejä. On perinteistä ja luisteluhiihtoa sekä niiden sovelluksia.
Tämä kaikki asettaa tietysti suuria haasteita. Liikunta tuo reippautta, hyvää mieltä koulunkäyntiin ja opiskeluun. Hyvässä kunnossa nämäkin sujuvat paremmin kuin myös työelämä myöhemmin.
Myös liikunnan ja urheilun lajikirjo on nykyään paljon aikaisempaa suurempi, ja se asettaa hiihdonkin kovaan kilpailutilanteeseen harrastajista. Tämä näkyy tietenkin myös hiihtomme kansainvälisessä menestyksessä, mikä ei ole enää entisellä tasolla.
Kirjoittaja Seppo Lehtola (sd) on hiihdon harrastaja ja Laitilan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja.