– Autatko mua tän kanssa, että saan nämä johdot kunnolla, pyytää Veeti Miettinen ja saa ripeästi apua vieressään olevalta Aleksis Honkakankaalta.
Viidesluokkalaiset luokkakaverukset ovat erityisen kivalla oppitunnilla, menossa on nimittäin käsityön valinnaisaine, nimeltään elektroniikka ja rakentelu. Veetillä on työn alla jään ja vedenkin päällä kiitävä hydrokoperi.
Valinnaisaineen tunnilla on mukana kolmen vuosiluokan oppilaita, nuorimmat ovat kolmasluokkalaisia, vanhimmat viidesluokkalaisia. Luokassa on mukava tekemisen meininki ja intoa tihkuva ilmapiiri.
– Meillä on kyllä aktiivinen ja toimelias porukka, opettaja Marianne Valtanen kehuu. Hän arvelee oppiaineen suosion salaisuudeksi sitä, että työt ovat mielenkiintoisia, niissä voi käyttää luovuutta eikä paikallaan tarvitse istua.
OPPILAAT vahvistavat opettajan ounastelun oikeaksi.
– Täällä kaikki on ollut kivaa. Kivointa on varmaankin se, että voi itse päättää, millaisen työn tekee, eikä ope määrää, sanoo kolmasluokkalainen Sebastian Lohisto ja saa ympärillä olevien päät nyökkäilemään sen merkiksi, että kyseessä on yhteinen kokemus.
Sebastianille elektroniikka ja rakentelu on ensimmäinen valinnaisaine. Hän on saanut jo kouluvuoden aikana tehtävistä töistä valmiiksi hydrokopterin ja ötökän. Seuraavaksi työn alle pääsee tölkkiauto.
– Sekin on kiva, että voi edetä omaan tahtiin, hän lisää.
ALEKSIS Honkakankaan kopteri on edennyt jo viimeisiä silauksia vaille valmiiksi.
– Sitä oli kiva tehdä. Vielä en ole kokeillut, toimiiko se kunnolla jäällä tai vedessä. Vaarana on, että kun se pääsee vauhtiin, se alkaakin keulimaan. Mutta sitten täytyy vaan laittaa jalaksiin metallipainot, hän selittää.
Hän on rakennellut kotonakin yhtä ja toista.
– Isä ja pappa ovat tarvittaessa auttaneet. Tein kotonakin tällaisen kopterin, tosin puusta. Mutta se ei valitettavasti lähtenyt liikkeelle, Aleksis harmittelee.
Oppiaineen nimen mukaisesti kaikkiin töihin sisältyy sekä rakentamista että elektroniikkatöitä. Hydrokopteristakin löytyvät muun muassa moottori ja propelli.
– Noille johdoille on kaiverrettu tähän runkoon urat ja itse me kytketään johdot ja tehdään elektroniikkatyöt, Veeti Miettinen esittelee kopteriaan, jonka rungon osat on muotoiltu finnfoam-levystä.
Kun tekijöitä on parisenkymmentä, on koptereitakin parisenkymmentä erilaista.
ONHAN se selvästi ötökkä! Sillä on neljä jalkaa ja tunnistettavan ötökkämäinen olemus. Kolmasluokkalainen Eemil Sukari on maalannut ötökkänsä ruskeaksi ja kiinnittänyt sille rautalankajalat. Mutta nyt hänellä on ongelma.
– Näitä jalkoja pitää muotoilla jotenkin uudestaan, ne ei nyt oikein toimi, hän toteaa ja esittelee eteen tullutta probleemaa.
Työn edetessä ötökkään tulee myös moottori.
– Sillä tavalla ötökkä saadaan liikkeelle, hän selittää ja lisää vielä: – Toivottavasti.
AIVAN erinäköiset ötökät ovat työn alla kolmasluokkalaisilla Niclas Peltomäellä ja Nazar Shmiholilla. Kumpikin on maalaamossa sutimassa uutta väriä ötökälleen.
– Aika helppo oli päättää väri, sanoo Niclas, jonka ötökkä on vahvan sininen.
Ukrainasta kotoisin olevan Shmiholin ötökässä on sinisen lisäksi vihreää. Tuleekohan ötökästä suomalainen vai ukrainalainen?
– Varmaankin ukrainalainen, hän naurahtaa.
ALEKSIS Honkakangas on edennyt hydrokopterinsa kanssa siihen vaiheeseen, että on päässyt testaamaan kopterin moottorin toimivuutta. Paristot ovat paikoillaan, mutta propelli ei vain ota pyöriäkseen.
– Hei, nämä paristot ei nyt pelitä, hoksaa opettaja Marianne Valtanen ja ehdottaa, että moottorin toimivuus tarkistetaan seuraavalla tunnilla uusilla paristoilla.
45 minuutin pituinen oppitunti alkaa olla jo loppumetreillä. Opettaja muistuttaa, että aikaa pitäisi jättää siivoamisellekin, ja moni alkaakin koota kimpsuja ja kampsuja. Kolmasluokkalainen Matias Aulin ei kuitenkaan malta lopettaa ihan vielä, sillä hän on jännän äärellä.
– Hyvin kelluu, hän hihkaisee uittaessaan omaa hydrokopteriaan lavuaarissa. Kopteri on läpäissyt tärkeän testin: se pysyy pinnalla.
Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla.
