Varsinais-Suomen ja Satakunnan siltojen korjauksiin käytetään tänä vuonna noin 15,1 miljoonaa euroa. Se on noin kolme miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2023. Vuosittaiseen siltarahoituksen tasoon vaikuttaa suuriin siltakohteisiin kohdistettava valtakunnallinen erillisrahoituksen määrä. Käytettävissä olevasta siltarahoituksesta menee noin miljoona euroa ylläpitokorjauksiin.
Sillan huono kunto tai kantavuuspuutteet eivät aina näy tielläliikkujille. Siksi sillan uusimistarve saattaa tulla yllätyksenä. Ely-keskuksen tiedotteen mukaan siltojen kuntoa seurataan säännöllisesti ja vuosittain toteutettavat siltakohteet valikoidaan muun muassa kiireellisyyden, korjauksen ajoituksen ja korjaustavan, kohteen liikenteellisen merkittävyyden ja käytettävissä olevan rahoituksen mukaan. Joskus sillan kunnon heikkeneminen etenee nopeastikin ja korjaustoimien suunnittelu pitää käynnistää kiireellisesti.
Töiden ajoituksen ja liikennejärjestelyiden suunnittelussa huomioidaan työmaan vaikutukset eri tienkäyttäjäryhmille. Putkisiltakohteilla liikennekatkoaika on yleisesti muutamasta päivästä viikkoon.
Väylävirasto on äskettäin uudistanut siltojen kuntoluokitusmallin. Sillat jaetaan jatkossakin viiteen eri kuntoluokkaan, mutta kuntoa tarkastellaan aiemmasta poiketen eriytetysti kahdesta eri näkökulmasta: rakenteellisen kunnon ja turvallisuuden. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella on tämän luokitusmuutoksen jälkeenkin suurin osuus maan huonokuntoisista silloista.
Uudistetun luokituksen mukaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on noin 1 000 hyväkuntoista siltaa ja noin 650 tyydyttävässä kunnossa olevaa siltaa. Huonokuntoisia siltoja on noin156 kpl. Huonokuntoisia siltoja tulee kuitenkin vuosittain lisää enemmän kuin niitä saadaan korjauksilla poistettua.
Suuri osa alueen silloista on rakennettu 1960–1970-luvuilla ja ne ovat peruskorjausiässä. Lisäksi raskaiden ajoneuvojen massat kuormittavat vanhoja siltoja, sillä niitä ei ole aikanaan suunniteltu nykyisille ajoneuvomassoille.
Rannikon ilmasto rapauttaa siltojen rakenteita keskimääräistä nopeammin. Leudot talvet, jatkuva jäätymisen ja sulamisen vaihtelu ja tiesuola ovat myrkkyä erityisesti siltojen betonirakenteille. Myös rannikon maaperäolosuhteet tekevät siltojen korjauksista kalliimpia.
