Kun Finnlamex-hallin ovesta käveli torstaiaamuna sisään, vastaan tulvahti iloinen puheensorina. Kuulumisia vaihdettiin niin naulakoilla kuin pöytien ääressäkin. Kun h-hetki lähestyi, noustiin ylös. Jokainen nappasi mukaansa myös tuolin, jolla oli istunut. Sitä tarvittiin salin puolella.
Alkamassa oli tuolijumppa, joka houkuttelee hallille kerran viikossa jopa viisikymmentä jumpparia kerrallaan.
– Viime viikolla tehtiin uusi ennätys eli 57 jumpparia, vapaa-aikapäällikkö Emilia Andersson kertoo.
Mauri Lehto kertoi käyneensä tuolijumpassa niin kauan kuin sitä on järjestetty.
– Tänne haluttiin silloin houkutella miehiä mukaan, kun
nämä olivat jääneet alakynteen, Lehto muisteli.
Jumpassa käyminen on Lehdon mukaan hyvä konsti pitää terveydestä ja hyvinvoinnista huolta.
– Ja käythän sinä myös kävelemässä ja pyöräilemässä, läheisellä penkillä istunut Raimo Grönberg lisäsi.
Myös Marjatta Airola kertoi käyneensä jumpassa useamman vuoden ajan,muttahänei muista tarkkaan kuinka kauan.
– Useamman ohjaajan aikana kumminkin, hän lisäsi.
Airola kehuu jumpan olevan tosi hyvä.
– Täällä voi jokainen tehdä kuntonsa mukaan, hän kertoi.
Airola käy torstaisen jumpan lisäksi Vakka-opiston järjestämissä jumpissa.
– Ja kävely on lempilajini. Kesäisin käyn myös pyörälenkeillä. Pyöräilen kyllä läpi vuoden kelien salliessa, mutta kesällä teen pidempiä lenkkejä, hän kertoi.
Kaarina Tapani vaihtoi kuulumisia vierustoverin kanssa. Hänkin pohti jumpan suosiota.
– Kuntohan täällä kohenee tietenkin, hän vastaa.
Tuolijumpan lisäksi Tapani kertoo käyvänsä vesijumpassa, tanssimassa sekä kesäisin pyöräilemässä.
Sitten olikin jo aika aloittaa. Andersson toimii tavallisesti jumpan vetäjänä, mutta tänä torstaina vetovastuu siirrettiin Emma Suovaselle , joka on Anderssonilla työharjoittelussa. Suovanen opiskelee liikunta-alan asiantuntijaksi ammattikorkeakoulussa.
Suovanen aloitti kertomalla, että hän on ensimmäistä kertaa tuolijumppaa pitämässä, vaikka onkin ohjannut muun muassa vesijumppia uimahallilla. Tottunein ottein hän kuitenkin lähti jumppaa ohjaamaan, ja jokainen osallistuja seurasi silmä kovana, mitä seuraavaksi tehdään.
Anderssonin mukaan torstain tuolijumpassa tehdään liikkeitä joko kuminauhalla tai ilman.
– Kuminauhan kanssa teemme samoja liikkeitä, joita on ikäihmisille jaetussa oppaassa. Näin liikkeet tulevat tätäkin kautta tutuiksi, Andersson sanoo.
Anderssonin mukaan tuolijumppa on ollut aina kovin suosittu, mutta nyt tämän vuoden alkupuolella väki on entisestään vain lisääntynyt.
– Tänään on 52, hän kertoi.
Andersson arvelee, että ihmiset tykkäävät siitä, ettei maksuttomaan jumppaan tarvitse ilmoittautua tai sitoutua.
– Tänne voi tulla omien menojen mukaan.
Jumpassa tehdään liikkeet oman kunnon mukaan. Andersson nostaa esiin yhteisöllisyyden merkityksen ja sen, että kuulumisten vaihto on osa jumppatuokion viehätystä.
– Aika usein minultakin pyydetään, että kerro mitä Hugo-koiralle kuuluu.
Muutenkin jumpassa puhutaan sekä jumpan aikana että sen jälkeen ajankohtaisista asioista.
– Yksinasuvista ja varmasti myös pariskunnista on mukava nähdä muita ihmisiä.
Andersson on pyrkinyt aikatauluja laatiessa ottamaan huomioon, että monet jumpparit tykkäävät käydä muissakin jumpissa. Niinpä hän on yrittänyt valita sellaisen ajankohdan, ettei jumppa mene päällekkäin jonkun toisen aktiviteetin kanssa.
45 minuuttia kului kuin hujauksessa, ja pian Suovanen jo lopetteli jumppatuokiota. Jumpan päätteeksi jokainen kantoi tuolinsa takaisin sinne, josta sen löysikin ja osa jumppareista keräili loppuja varastoon salin perällä.
Kaarina Tapanin kulkiessa ohi oli pakko kysyä. Millaista oli?
– Oikke hyvä, Tapani sanoi painokkaasti.