Osa laidunmaasta on Natura-luonnonsuojelualuetta, jonka Riitta ja Jouni Saloniemen kutut ja lehmät pitävät ketomaisena. Yhteensä Saloniemillä on laidunaluetta 27 hehtaaria, josta osa on vuokrattu Metsähallitukselta.
Kaikkialla lepää maaseudun hiljaisuus ja rauha. Maisemaan voi kuvitella kesän vehreyden, ruohoa massuttavat kutut ja lehmiä, jotka heilauttavat häntäänsä itikoita karkottaakseen. Hyönteiset viihtyvät perinteisesti hoidetuilla hakamailla ja houkuttelevat paikalle myös lintuja. Luonnonlaitumien eliöstö on rikasta.
Maataloudesta elantonsa saavien mieli ei kuitenkaan ole levollinen. Maatalousyrittäjät ympäri Eurooppa ovat osoittaneet mieltään tukkimalla teitä ja kaupunkien keskustoja, kokoontumalla traktoreilla mielenosoitukseen, heittämällä kananmunia ja polttamalla kumirenkaita. Syitä prosteille on useita. Ne johtuvat tyytymättömyydestä maiden sisäpolitiikkaan tai EU-säätelyyn. Saloniemen tilalla sappea on kiehuttanut luonnonlaitumien tukien tulkinnan muutos.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vaati tukisopimuksien uusimista viime vuoden toukokuun alkuun mennessä.
– Tammikuun alussa me laiduntajat saimme kirjelmän, että EU:ssa rajoja on tarkasteltu uudelleen. Meidän yli 20 vuotta käyttämältä laitumelta löytyi kylän yhteinen alue, joka on 30 vuotta sitten ollut venevalkama, Riitta Saloniemi kertoo.
Nyt Saloniemet ovat joutuneet hakemaan lupaa laiduntamiseen osakaskunnalta, jonka entinen venesatama on järvenpinnan laskun takia ollut kaukana järven rantaviivasta jo vuosikymmenien ajan. Asia näyttäisi järjestyvän, vaikka asianosaisia on kymmeniä.
– Leinmäellä kollegalle tehtiin tarkastus, jossa hänen laidunalueensa todettiin liian metsäiseksi. Hän palkkasi väkeä ottamaan sieltä puun taimet pois. Nyt hän sai tiedon, ettei voi aluetta laiduntamiseen käyttää eli taimet olisi kannattanut metsään jättää. Tuottajalle syntyi tuplavahinko.
Pahimmassa tapauksessa jo maksettuja tukia peritään takaisin. Riitta Saloniemi tietää, että Ely-keskuksessa työskentelevät ihmiset ovat välikappaleita, jotka noudattavat heille annettuja ohjeita, mutta hän kritisoi sitä, että ensin vaaditaan laiduntajilta toimenpiteitä ja vasta sitten tulee päätös, saako laidunta käyttää.
Riitta Saloniemen mukaan tulkintoihin tehtyjen muutosten takia maisemaa hoitavien ympäristösopimusten alue on pienenemässä Suomessa 15 000 hehtaaria. Ristiriitaista on, että Suomen maatalouspolitiikkaa ohjaavan CAP-suunnitelman mukaan alan pitäisi kasvaa 15 000 hehtaaria.
– Luonnonlaitumia pitäisi siis olla 30 000 hehtaaria enemmän. Sen kun ajattelee tukena, niin se on meiltä kaikilta pois.
Riitta Saloniemi on huolissaan paitsi luonnon monimuotoisuudesta, myös laiduntajien motivaatiosta.
– Tässä vedetään matto jalkojen alta.
Maataloudessa tulot syntyvät pienistä puroista, joista yksi ovat EU-tuet. Niiden eteen joutuu kuitenkin tekemään työtä. Laiduntamisessa aidan rakentamisessa ja ylläpidossa on kova työ.
– Meillä on yli kaksi kilometriä aitaa letossa. Jokaikinen tolppa viedään sinne käsin.
Laitumen aluskasvillisuutta täytyy alkukesästä trimmeroida ja onhan eläimistä aina vastuu: joskus ne karkaavat ja joskus jäävät jumiin. Poikimisessa tarvitaan apua. Saloniemellä on rakennettu susiaidat, jotka kiertävät laidunalueen ja susivahingoilta heillä on myös vältytty.
– Peurat painavat joskus aidasta läpi, Riitta Saloniemi sanoo.
Riitta Saloniemen mielestä nurmea laiduntavia eläimiä voisi viedä nykyistä enemmän kaupunkeihin maisemanhoitajiksi ruohonleikkaamiseen satsaamisen sijaan. Laitilassa määkiviä maisemanhoitajia on ollut ainakin Untamalassa, Wirvoitusjuomatehtaan pellolla ja Kaukolan Vasikkahankaalla.
– Se olisi tosi iso arvo. Meillä käydään tosi paljon elikoita katsomassa.
Tukijärjestelmä perustuu pinta-alaan ja mittausmenetelmät ovat kehittyneet
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) on eduskunnassa saanut useita kirjallisia kysymyksiä koskien ympäristönhoitosopimuksia ja sopimustulkintojen muutoksia. Tuorein kirjallinen kysymys on helmikuun lopulta. Siinä joukko keskustan ja vihreiden kansanedustajia kysyy, mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtymässä, jotta Suomi pääsee CAP-suunnitelmassa Euroopan unionin kanssa sovittuihin tavoitteisiin ympäristönhoitosopimusten osalta? Tähän kysymykseen vastauksen pitäisi tulla julkiseksi lähiviikkojen aikana.
Joulukuussa Krista Mikkonen (vihr) kysyi, mihin perustuu Suomen tekemä maatalouden ympäristötukiehtojen uusi sopimustulkinta? Maa- ja metsätalousministeri Essayah painottaa tammikuulle päivätyssä vastauksessaan, että maa- ja metsätalousministeriölle luonnon monimuotoisuustavoitteet ovat tärkeitä.
Essayah muistuttaa, että tukijärjestelmä perustuu pinta-alaan, eikä tukikelvottomista alueista voida maksaa tukea. Essayahin mukaan mittausmenetelmät ovat kehittyneet, mutta silti sopimusalueisiin hyväksytään pieniä alle aarin aloja, jotka eivät vaadi sopimuksenmukaista hoitoa.
– Tuenhakijat ovat lopulta itse vastuussa siitä, mitä pinta-aloja sopimuksiin sisällytetään. Mahdollisten valvontojen ja komission tarkastusten yhteydessä viljelijät itse vastaavat mahdollisista seuraamuksista, vastauksessa todetaan.
Sari Essayahin mukaan viranomaisen on tärkeää huolehtia tuensaajien yhdenvertaisuudesta.
– Olemme tunnistaneet, että tarvitaan selkeämpi ohjeistus, joka auttaisi perinnebiotooppi-inventointien ja sopimuskohteiden hoitosuunnitelmia tekeviä tahoja tunnistamaan ne kohteet, joiden hoito on mahdollista yhteisen maatalouspolitiikan reunaehtojen puitteissa.
Yhtenä ratkaisuna ongelmiin on ministeriössä esitetty neuvonnan lisäämistä. Maataloustuottajia tämä ratkaisu tuskin ilahduttaa, koska valvontaa, tarkastajia ja muuta byrokratiaa nimenomaan haluttaisiin vähentää. Lisäksi monet suomalaiset maatalousyrittäjät eivät koe yhdenvertaisuutta muihin EU-maihin, joissa viranomaisvalvonta ei ole yhtä tarkkaa kuin Suomessa.
