Vakka-Suomessa on arvokkaita kallioaluetta Laitilassa kaksi, Taivassalossa yksi sekä Kustavissa useita.
Laitilan arvokallioalueet ovat Matinmaan Linnavuoret sekä Höyhösvuori.
Matinmaan Linnavuoret tunnetaan Laitilan seudun yhtenä merkittävistä muinaisista Linnavuorista. Alue ei ole maisemallisesti huomiota herättävä, mutta sillä on merkittäviä biologisia arvoja. Kallioalueen kivilaji on karkearakeista pyterliittistä Laitilan rapakivigraniittia. Kallioselänteen koillisreunalla on 5–7 metriä korkea, harvarakoinen pystyjyrkänne, jonka tyvellä on onkaloita ja kookas irtonainen kalliopaasi.
Alueen kasvillisuus on monipuolista. Lounaisjyrkänteillä on paikoin runsaasti muun muassa kivikutrisammalta. Lounaisrinteiden jyrkänteiden edustalla on puolukka-lillukkatyypin kuivalehtoa sekä tuoreempia käenkaali-oravanmarjatyypin lehtolaikkuja. Näiden lajistosta julkaisussa mainitaan muun muassa metsävirna, lehtonurmikka, kevätlinnunherne ja sinivuokko.
Kallioalueen lakiosissa on edustavia poronjäkäläisiä männiköitä, notkelmissa myös ruoho-heinäkorpi- ja nevakorpijuotteja.
Höyhösvuori on retkeilymaastoa ja näköalapaikka.
Höyhösvuoren kallioperä muodostuu Laitilan rapakivigraniitista, joka on iältään 1540–1570 miljoonaa vuotta sekä Satakunnan oliviinidiabaasista, joka on iältään 1250–1270 miljoonaa vuotta. Seutu vapautui mannerjäästä noin 11 100 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö vetäytyi pohjoiseen. Tuolloin kallioalueen korkein laki jäi syvälle Yoldiameren pinnan alle.
Alue on myös biologisesti merkittävä, kasvillisuus on monipuolista ja osin harvinaista. Lakiosissa on poronjäkäläisiä kalliomänniköitä ja jyrkänteen edustalla on runsaasti lohkareista lehtoa.
Taivassalosta on nimetty arvokkaaksi Isovainionvuori – Pirttivuori ja Kustavista Honkaniemi, Puosletinmäki, Pännäistenvuori ja Hyyppivuori.
Myös Mynämäessä on kaksi arvgokasta kallioaluetta: Perkko ja Kallavuori, joka ulottuu myös Nousiaisten puolelle.
Julkaisu on kaksiosainen loppuraportti luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventoinnista, jota on tehty ympäristöministeriön toimeksiannosta suurimmassa osassa maatamme lukuun ottamatta Ahvenanmaata, suurinta osaa saaristoa ja Ylä-Lappia. Pääsääntöisesti inventointia ei ole ulotettu olemassa oleville suojelualueille, kuten kansallispuistoihin, luonnonpuistoihin ja muilla erityisillä suojelualueilla. Inventoinnin maastotyöt tehtiin vuosina 1992–2004.
Tuore loppuraportti valtakunnallisesti arvokkaista kallioalueista korvaa aikaisemmin julkaistut aluekohtaiset raportit.
Valtakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kallioalueet ovat geologisten, biologisten ja maisemallisten piirteidensä takia hyvin erilaisia ja monimuotoisia. Aineisto sisältää geologisesti mielenkiintoisia sekä tieteen ja tutkimuksen kannalta tärkeitä kalliokohteita sekä biologisesti monimuotoisia, uhanalaista ja harvinaista lajistoa sisältävää kallioluontoa.
Aineisto esittelee myös suuren joukon kalliomuotoja ja maaperäkerrostumia, joilla on merkitystä luontonähtävyyksinä tai huomattavaa maisemallista arvoa.
Inventoinnin huomattavin yhteiskunnallinen ja luonnonsuojelullinen vaikutus näkyy maakuntakaavoissa. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden yhteispinta-alasta on nykyisin suojeltu noin 20 prosenttia valtion tai yksityismaiden suojelualueina tai osana Natura 2000 -verkostoa.
Julkaisu on luettavissa ympäristöhallinnon verkkosivuilta.
