Viime aikojen keskusteluissa kyläkoulujen lakkauttamisesta Laitilassa ja Raumalla sekä tunnin junan rakentamisen hyödyistä on noussut esiin kaksi erilaista, mutta perustavanlaatuista tapaa arvostaa aikaa yhteiskunnassamme.
Tunnin junan hankkeen kohdalla puhumme ajansäästöstä matkustajille, jonka laskennallinen arvo 30 vuoden aikana on arvioitu yli 7000 miljoonaksi euroksi. Tämä summa on valtava ja helposti ymmärrettävissä merkittäväksi hyödyksi. Samaan aikaan Laitilan ja Rauman kyläkoulujen lakkauttamissuunnitelmat herättävät kysymyksen: jos voimme arvostaa aikasäästöä näin suuresti, eikö meidän tulisi myös huomioida ajan menetys, kun koulumatkat pitenevät ja lasten sekä perheiden arki vaikeutuu?
Kyläkoulujen lakkauttamisen taloudellinen logiikka on selvä: väestörakenteen muutokset ja taloudellinen paine ajavat kuntia etsimään säästöjä. Oppilasmäärän lasku on todellinen haaste, ja sivistystoimen viranhaltijat perustelevat esityksiään opetuksen resurssien turvaamisella ja pedagogisilla seikoilla. Mutta mitä menetämme? Kyläkoulut ovat usein yhteisöjensä sydämiä. Paikkoja, jotka tukevat lasten kasvua ja oppimista lähellä kotia sekä tuttua ympäristöä. Koulujen lakkautukset vievät lapsilta mahdollisuuden käydä lähikoulua, pitkittävät koulumatkoja ja heikentävät oppilaiden turvallisuuden tunnetta – puhumattakaan maaseudun elinvoiman vähenemisestä entisestään.
Pidemmät koulumatkat vähentävät lasten vapaa-aikaa, lisäävät vanhempien järjestelytaakkaa ja stressiä sekä heikentävät lasten turvallisuuden tunnetta. Pienissä kouluissa varhainen puuttuminen, kuten kiusaamisen ehkäisy, on helpompaa, sillä vanhemmat ja oppilaat tuntevat toisensa hyvin. Tässä yhteisössä kasvatustyöhön osallistuvat kaikki – opettajista ohjaajiin ja keittäjiin. Jos aikasäästö tunnin junahankkeessa voidaan arvioida miljardeiksi euroiksi, kuinka arvioimme näiden menetysten arvon?
Tämä ei tarkoita, että taloudellista tehokkuutta tai infrastruktuurin parannuksia tulisi välttää. Tunnin juna on merkittävä hanke, joka voi tuoda suuria hyötyjä koko maalle. Samoin koulutusjärjestelmämme vaatii jatkuvaa arviointia ja uudistusta. Mutta näissä päätöksissä on kyse tasapainosta – ajan, talouden ja yhteisöllisten arvojen välillä. Meidän tulee muistaa, että koulutus on investointi tulevaisuuteen, ja sen arvoa ei voida mitata pelkästään taloudellisin seikoin.
Meidän koulumatkamme Itäkulman kouluun kulki pienen metsikön läpi, ohi tuttujen naapurien talojen, läpi kylänraitin. Tämä reitti, vain 500 metriä pitkä, on täynnä lapsuutemme muistoja. Toivomme sydämestämme, että jatkossakin lapset saavat kokea samanlaisen koulumatkan Itäkulman kouluun.
It’s really clear that the most precious resource we all have is time -Steve Jobs
Mikko Laine, Itäkulman koulun oppilas 1995-2000, kasvatustieteiden maisteri
Mari Laine, Itäkulman koulun oppilas 1996-2000, kasvatustieteiden maisteri