Arki tuntuu juhlavalta aina, kun pörssisähkön hinta jää alle viiden sentin kilowattitunnilta. Yhtenä halvan sähkön päivänä aloin miettiä, miten hyvää tämä pörssisähköön siirtyminen tekee meille kuluttajille. Sähköä ei pidä enää itsestään selvänä. Kun pörssisähkön hinta huiteli kahden euron kieppeillä, mikään tekninen vempain ei hyrissyt. Hiljaisuus kietoutui ympärillemme kuin kuusimetsä. Huminan aiheuttivat vain omat ajatukset.
Ihminen tarvitsee pieniä koettelemuksia. Ne vain voimistavat ja saavat arvostamaan arkea. Influenssan jälkeen arvostaa sitä aamua, kun olo tuntuu virkeämmältä. Myrskyn jälkeen on tyytyväinen, kun pihapuu kaatui vain keinun päälle, eikä mitään isompaa särkynyt.
Isot vastoinkäymiset ovat asia erikseen. Ne voivat lannistaa ihmisen ja viedä elämänhalun.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut -romaani kuvailee sodan jälkeistä elämää pienessä kylässä saarella. Kinnunen käsittelee asioita arkisen vähäeleisesti, siksi kuvaus tuntuu uskottavalta. Elämä on enimmäkseen harmaita päiviä, joina aurinko yrittää pilkistää pilven takaa.
Pimeät kuut kertoo opettajasta, joka opettaa sodan runtelemia lapsia homeisessa ja kylmässä parakissa. Lapset ovat hinteliä. Eivät he suorastaan nälkää näe, mutta eivät saa paljon syödäkseen, kirjailija kuvaa pula-ajan lapsia.
Lapset kavahtavat yllättäviä ääniä. Selässä ja käsissä on mustelmia, jotka kertovat kurinpalautuksista kotona.
Yhtenä yönä opettajan ovea kolkuttaa äiti pieni vauva sylissään ja pyytää, että saa jättää vauvan turvaan. Äiti ja lapset ovat paenneet sotatraumojaan purkavaa miestä. On myös miehiä, jotka eivät puhu mitään moneen kuukauteen.
Kinnunen kuvaa sodan jälkeistä aikaa sellaisena kuin oma isoäitinikin sen kertoi. Hänen puolisonsa tuli sodasta hermonsa menettäneenä miehenä, joka paranteli tuskiaan alkoholilla ja hotapulverilla.
Silti Suomea rakennettiin, maksettiin sotavelat ja lapset oppivat koulussa. Opettaja piti kuria, mutta myös huolehti lapsista.
Kun sodan jälkeistä aikaa vertaa nyky-Suomeen, hämmästyttää, että juuri nyt osa lapsista voi niin huonosti. Meillähän on kaikkea, ruokaa, lämpimät kodit, koulutusta ja viihdettä.
Sota runteli ihmisiä yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Nyt yhteiskunnassamme valtaosa elää hyvää elämää. Arkiset koettelemukset ovat sitä luokkaa, että sairastuu tai joutuu miettimään, miten rahat saa riittämään.
Mutta joukossamme on lapsia, jotka eivät saa rakkautta tai turvaa sen enempää kuin sodan jälkeisenä aikana. Nyt he vain jäävät yksin ja ilman ymmärrystä.
Meillä ei ole yhtä yhdistävää traumaa, eikä enää yhteisön turvaa.
Teija Uitto