Muutos.
Muutosta on monenlaista. Milloin bussiaikataulut vaihtuvat ja milloin työtehtävät muuttuvat, ja kaiken tämän keskellä ilmastonmuutos.
Mutta muuttuvassa maailmassa on jotain, jota ei ole mainittu kahvipöydissä, tv:ssä taikka saunan lauteilla. Ei ole aiheesta kirjoitettu näytelmää, elokuvaa tai autofiktiota.
Maaperä muuttuu koko ajan. Maa nousee koko ajan. Hitaasti mutta varmasti.
Kyseinen ilmiö on selkeä. Kyseessä on usein vedestä nousevaa maata.
Maanmittauslaitoksen tekstissä kerrotaan tapauksesta vuosien takaa, tapaus oli selkeä:
”Vuonna 1491 Östhammarin kaupungin asukkaat valittivat rantaviivan etääntyneen niin kauas kaupungista, että vanhaan satamapaikkaan ei enää päässyt. Ilmiö tunnettiin kaikkialla Pohjanlahden rannikolla, jossa uutta maata nousi jatkuvasti merestä ja vanhat satamat mataloituivat käyttökelvottomiksi.”
Jatkuvassa muutoksessa oleva maapallo on siis kiehtova, mutta vaarallinen. Maan noustessa tulee rajakysymyksiä.
Kenelle kuuluu saari, joka nousi rajojen väliin?
Voiko niiden päälle asuttaa ihmisiä?
Sota vai diplomatia?
2020-luvulle tultaessa diktatuurit ja rajat ovat olleet otsikoissa.
Epäilemättä maiden johtajat tulevat haluamaan alueita, joilla on strategista merkitystä tai maineen puolesta saatavaa valtaa.
Viattomat maa-alueet ovat oivallisia sodan aloituspaikkoja. Vai kokeiltaisiinko diplomatiaa?
Sille, jota noussut maa on teknisesti lähempänä, se kuuluu. Yksinkertaisesti.
Mutta maailmassa, jossa diplomatia on koetuksella, täytyisi olla filosofisesti ajateltuja ratkaisuja.
Vaikka tämä ei tapahdu nyt, niin asioita voisi ajatella filosofisesti.
Filosofia säilyy kauemmin kuin poliittiset päätökset.
Poliittiset päätökset ovat aina aikansa vankeja, mutta filosofia on aina ajassa mukana.
Se on käsityksen ja ajan muokkaamaa.
Siinä yksilöllä on käsitys ja kun yksilön kohtaa muita, jotka jakavat saman käsityksen, se luo demokratian pohjaa tarttumatta aikaan.
Muuttaminen uudelle pohjalle
Suomessa on menneinä aikoina asutettu saaria. Ja jos uusi maapohja nousisi merelle, loisiko joku sinne elämää?
Näkisin kaikelle tälle mahdollisuuden. Elämän, jossa jotkut irtautuvat kaikesta.
Nykyäänkin sellaista on, mutta olisiko uudella pohjalla uusi kommuuni, metataso tai omanlainen fiilis?
Olisiko nämä näin vai miten?
Saaret ja maaläntit veden ympäröiminä ovat kiehtovia.
