Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan järjestää tänä vuonna Vaasan kaupunki. Pääjuhlan teemana on Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme.
Veteraanisukupolvea näissä juhlissa edustaa enää ani harva. Eturivissä on iso aukko. Monessa suomalaisessa kunnassa ei ole enää yhtään sotaveteraania. Onneksi perinneyhdistykset jatkavat sotaveteraaniyhdistysten työtä. Yhdistyksillä on iso savotta välittää veteraaniperinnettä nuoremmille ja tuleville sukupolville.
Veteraanit itse toistivat usein sodasta kertoessaan, että kaveria ei jätetä. Se on hieno oppi myös jälkipolville. Valitettavasti tänä aikana vaikuttaa siltä, että veteraanien tavoin meillä ei ole enää yhtä vahvaa yhteisöllisyyttä.
Ukrainan sotaponnistuksia seuratessa huomaa, miten tärkeä asenneilmapiiri on. Ukrainalaiset ovat huolehtineet ukrainalaisuudestaan. Ukrainankielisissä kouluissa isänmaallisuus on ollut vahvasti esillä. Ukrainalaisilla on yhtenäisyyden ja omanarvontuntoa.
Suomi on hyvä maa elää. Meillä on puhdasta ruokaa, hyvät asuinolosuhteet, julkiset palvelut, mahdollisuudet opiskeluun ja työhön. Meillä on vapaa-aikaa, ja olemme vapaampia kuin suurin osa maailman ihmisistä. Jostain syystä emme vain osaa olla ylpeitä siitä, mitä meillä on. Hyvinvointiin kasvaneet sukupolvet pitävät tätä kaikkea liian itsestään selvänä.
Toivottavasti Ukrainaa tuhoava sota saa meidät suomalaiset havahtumaan, miten hyvin meillä asiat ovat.
Teija Uitto