Olen vuosikaudet puhunut ja toiminut Laitilan kyläkoulujen puolesta. Jotkut ovat ehkä virheellisesti päätelleet, että toimintani ei sen enempää perustuisi mihinkään, vaan olisi yksinomaan tunnepohjaista. Lähes 25 vuoden kokemus opetustyöstä erilaisissa kouluissa, lähinnä kuitenkin pienissä yksiköissä, antaa jonkin verran pohjaa sille, mitä pidän koulun toiminnan kannalta kriittisinä tekijöinä. Yksi asia nousee ylitse muiden: oppilasmäärä.
Tein vuonna 2018 niin sanotun koulurauha-aloitteen, jolla pyrin vähentämään Laitilassa esiintynyttä halukkuutta lakkauttaa kouluja jo etukäteen, kuin varmuuden vuoksi, vaikka oppilasmäärä oli kelvollinen ja koulun toiminta perusteltua.
Aloite perustui armopykälineen päivineen vanhaan kansakoululakiin. Vaikka päätöksen (sivistysvaliokunta 18.6.2019 § 49) sanamuodosta on kiistelty, se ei muuta sitä tosiasiaa, että Itäkulman koulun oppilasennuste näytti alle 20:tä kaikkien kuuden ennustevuoden osalta.
Tämän kokoisten koulujen pitämistä toiminnassa on vaikea perustella. Esimerkiksi 18 oppilaan koulu tarkoittaa tasaisella jaolla kolmea oppilasta yhtä vuosiluokkaa kohti. Erilaisten toimintavaihtoehtojen määrä on silloin huomattavan kapea, ja koulukaverit alkavat olla vähissä.
Selkeät oppilasrajat luovat kouluverkkoasiaan lähtökohdan, jonka avulla kaikkien on helpompi ymmärtää koulun toiminnan jatkuminen tai loppuminen. Pedagogisesta ja taloudellisestakin näkökulmasta 20 oppilasta on sopiva alaraja koululle. Tämän suhteen olen ollut myös päätöksenteossa johdonmukainen, olkoon koulu missä tahansa kylässä.
Oppilasrajoja ei ollut esimerkiksi Salon koulun kohdalla, jossa oli lakkautuksen aikaan keväällä 2008 hyvä oppilasennuste. Koulussa oli 28 oppilasta ja kaksi opettajaa – siis juuri saman verran kuin tulevana syksynä Suontakana. Silloista lakkautuspäätöstä en ymmärtänyt, kuten en tämän kevään ehdotusta Suontaan tai Soukaisten koulujen lakkauttamisestakaan. Jos niiden tai jonkin muun koulun oppilasmäärä sukeltaa alle 20:n, niin sitten tilanne on toinen.
Itäkulman koulu on ollut ainakin viimeiset 25 vuotta mukana kouluverkkokeskusteluissa nimenomaan lakkautusuhan alla olevana kouluna. Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää lakkauttamisen tulleen kenellekään kovin suurena yllätyksenä.
Viime hetken ponnistelut koulun säilymiseksi ovat sinänsä kunniakkaita, mutta ne tulevat liian myöhään. Ja vaikka olisi aloitettu 25 vuotta sitten, ei sekään olisi taannut mitään. Lähihistoriasta löytyy lukuisia esimerkkejä niin asukkaiden kuin kaupungin ponnisteluista koulujen hyväksi, mutta oppilasmäärät laskevat niistä huolimatta.
Joudumme sopeutumaan väkimäärän vähenemiseen monin tavoin, ja koulujen määrän väheneminen on yksi niistä. Emme ole uudessa tilanteessa. Laitilassa on ollut noin 20 kyläkoulua, mutta moni ei enää haikaile Nästin, Kusnin, Padon, Vaimaron tai Katinhännän koulujen perään.
Henri Aitakari
sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu
Laitilan puolesta