Olin paikalla 13.5. olleessa valtuustonkokouksessa. Kokouksessa, joka muutti monen itäkulmalaisen perheen elämän. Eikä ainoastaan Iiäkulmalaisen vaan myös henkilöiden, joiden arki ja elämä jollain tavalla liittyy Itäkulmaan ja varsinkin Itäkulman kouluun.
Meille tuo kokous oli elämää muuttava. Teille valtuutetut, se oli ehkä vain napin painallus, ja jatkatte eloanne kuin ennenkin.
Laitila tekee itseään tunnetuksi mainiompana Laitilana. Itselleni on tällä hetkellä jokseenkin hankala hahmottaa, mitä mainiota meillä on. Helmikuussa tuntui vielä niin mainiolta, kun televisiota myöden mainostettiin muun muassa viihtyisiä kyläkoulujamme. Maaliskuussa puolestaan rysäytettiin kerralla pohjalle ilmoittamalla, että kyläkoulut suljetaan yksi kerrallaan. Ja näistä, Itäkulman koulutalon kevätlukukausi jäisi viimeiseksi. Veti aika sanattomaksi.
Lainatakseni kaupunginjohtaja Lauri Katteluksen pääkirjoitusta taannoin ilmestyneestä Mainiompi Laitila lehdestä, ” Yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen on enemmän kuin osiensa summa. Sen avulla syntyy hyvää, jota ei voi euroissa mitata.”
Olen ylpeä meistä itäkulmalaisista, miten olemme menneinä viikkoina puhaltaneet yhteen hiileen ja tehneet kaikkemme, jotta Itäkulman koulua ei suljettaisi. Olemme oikoneet huhuja, olemme viimeiseen asti puolustaneet kouluamme, olemme viime metreille asti olleet yhteydessä valtuutettuihin.
Ikäväkseni on todettava, että meidän yhteen hiileen puhaltamisesta ei syntynyt haluamaamme hyvää. Meillä oli liian paljon vastuksia voitettavaksi puolellemme, meillä oli liian vähän aikaa taisteluun. Virkamiehet olivat tehneet ”hyvää työtä” esitellessään asiaa valtuutetuille.
Ehkä te valtuutetut, jotka äänestitte Itäkulman koulun sulkemisen puolesta, voitte nyt olla ylpeitä itsestänne, että puhalsitte yhteen hiileen ja saitte ”synnytettyä hyvää” sulkemalla meidän koulun. Ehkä taputatte itseänne olalle, kun saitte ”pelastettua” Itäkulman koulun oppilaat teidän mielestänne huonossa kunnossa olevasta kiinteistöstä, puutteellisista opetustiloista ja ala-arvoisesta opetuksesta.
Oliko valtuutettu Seppo Rinne kenties sulkemisen puolella olevien äänitorvena? ”Emme voi näitä lapsia tämmöiseen takapajulaan jättää.” Seppo Rinne mainitsi myös, että Itäkulman koulua käyvät lapset jäävät ns. B –joukkueeseen, kun eivät ole edistyksellisessä keskustan koulussa.
Todella, todella surullista kuunneltavaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa joudun miettimään, että kylä, jossa olen kasvanut ja asunut oikeastaan koko elämäni, onkin muiden silmissä takapajula. Silloisen Kaivolan koulun käyneenä ja Kaivolassa asuvana, olenkin tietämättäni ollut B –luokan kansalainen.
Lähtiessäni kokouksesta pieni tyttäreni kysyi minulta: Äiti, miksi meidän koulu suljetaan? Katsoessani lapseni kysyviin silmiin, en tiedä mitä vastata.
Laitilan kaupunki jakaa ilmaisia kananmunia tontin ostaneille. Kanamunia voisi soveltaa kuvainnollisesti tähänkin mainiosti; sinä munaton, joka äänestit Itäkulman koulutalon sulkemisen puolesta, toivon, että pysähtyisit ajattelemaan, että olisipa sinulla ollut tarpeeksi munaa vastustaa valtavirtaa.
Ja te valtuutetut, jotka äänestitte kyläkoulun säilymisen puolesta, iso kiitos ja sydän teille! Olette arvokkaita meille itäkulmalaisille ja sitä puolustaneille ihmisille. Olisipa enemmän teidän kaltaisianne.
Itäkulmalta, Terhi Riihiaho