Istuin Kaivolassa 3.5. perjantai-iltana vanhan alakouluni luokassa kuulemassa surullisia asioita, joita kaupunki ja iso osa päättäjistä taas on tekemässä, sulkemassa lisää kyläkoulujamme.
Koulusta oli pidetty hyvää huolta, ainakin minun mielestäni. Oli pintoja maalattu ja tilat olivat toimivat, vessat oli rakennutettu luokkatilojen liki samaan kerrokseen. Toisessa päässä oli päiväkoti, joka on tällä hetkellä täynnä ja tilat olivat suloisen kotoisat, missä varmasti lapset viihtyvät. Kotoisaa oli myös luokissa, ei kolkkoa isoa ja uutta avaraa tilaa, mitä monesti uusista halutaan ja tehdään.
Kyläyhdistys ja vanhempainyhdistys pitävät koulusta ja pihapiiristä ja kaikesta kylässä olevasta upeasti huolta, yhdessä, porukalla. Liikuntasali oli juuri hyvän kokoinen näille oppilasmäärille. Kaikki eivät samanaikaisesti liikuntaa missään vaiheessa koulupäivän aikana tulisi harrastamaan.
Käsitöitä pystyy tuottamaan kahdessa eri tilassa ja pehmeiden materiaalien luokka olikin mukavan tilava. Pihalla oli monipuoliset mahdollisuudet monenmoiseen liikkumiseen. Pihan perältä avautui kaunis metsä, jossa on mahdollisuus pelata frisbeegolfia.
Pihalla leikkii iltaisin ja viikonloppuisin paljon lapsia, ikään katsomatta. Liikettä tuolta pihalta ei puutu. Talvisin pääsevät luistelemaan ja hiihtämään, ei tarvitse sisäliikuntaa tällöin pitää, eivätkä he jää yhtään mistään paitsi, mitä isoimmissakaan saleissa liikkuvat. Ulkona pystyy samalla tavalla leikkejä ja pelejä pelaamaan kuin sisällä. Tenniskentällä on muovinen “lattia”, jota pystyy hyödyntämään monissa lajeissa: koripallossa ja sählyssä.
Talvisin saadaan tänne helposti tehtyä jää. Yksi vetovoima onkin ulko säbän pelaaminen. Sitä viikottain nuoret käyvät muualtakin Kaivolassa isoin joukoin pelaamassa. Opetushallituksen sivuilla lukee:
”Liikunta perusopetuksessa
Liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Oppiaineessa tärkeitä ovat liikuntatuntien positiiviset kokemukset sekä liikunnallisen elämäntavan tukeminen.”
Ikäväkseni pitää todeta, että paikan päälle koululle ei monikaan valtuutettu taikka yhtään virkamiestä vaivautunut tulemaan. Huonoilla ja virheellisillä pohjatiedoillako suurin osa nyt meinaa koulun lakkautusta puoltaa…
Kaivolaan kulkee taksi aamuisin hakemaan joitain oppilaita Kappelimäkeen, jolloin tässä kyydissä voisi viedä keskustasta lapsia myös sinne päin. Kun kaupunki niin kyselyitä tykkää toteuttaa, niin olisi syytä kartoittaa, olisiko halukkaita perheitä tällaiseen vaihtoehtoon ja olisiko aihetta markkinoida, vaikka Itäkulman koulua jonkun teeman mukaisena kouluna, kuten luontokouluna?
Nyt on turhan kova kiire saada koulun ovet säppiin! Kyläkoulut voi olla myös rikkaus. Laitilan olisi syytä pohtia, olisiko se meidän uusi vetonaula, ei mennä “massan ja muodin” mukana, vaan pidetään kyläkoulut ja saisimme tällä houkuttimella naapurikunnista asukkaita meille, kun muut kunnat tekevät koulujen lakkautus päätöksiä urakalla.
Isot ryhmäkoot eivät palvele lapsia, eivätkä aikuisia jotka heidän kanssaan työskentelee. Säästöjä emme saa tällä tavalla, lapset voivat huonommin ja huonommin nykyään, kun kaikki pitää vaan keskittää yhteen paikkaan ja suuruus ja isous vaan pahentaa monta kertaa tilanteita.
Pienestä kyläkoulusta voi ponnistaa suuriinkin tehtäviin ja saappaisiin aikuisena. En koe, että me kyläkoulun kasvatit oltaisiin mistään jääty paitsi elämämme aikana. Kaiken ei tarvitse olla keskustassamme ja pyöriä vain kauppojen ynnä muiden ympärillä.
Viimeiseksi pitää todeta että Itäkulman koulussa ensi lukuvuonna tulee olemaan 18 oppilasta! Se on enemmän kuin huhut kertoo.
Nina Arokoivu