Kuukauden kuluttua ollaan juhannuksen kynnyksellä, ja suuri osa suomalaisia on aloittelemassa kesälomaansa.
Viime vuodet ovat nostaneet matkailu-uutisiksi aivan uudenlaisia aiheita. Esimerkiksi sen, miten paikalliset ovat perin juurin kyllästyneet monistakin eri syistä massaturismiin niin Keski-Euroopan kohteissa kuin vaikkapa Suomen Lapissa. Tai miten yhä useampi kokee ilmastoahdistusta, eikä halua lentää lomalle.
Yksi viime vuosien matkailupuheenaiheista on ollut myös ilmastonmuutoksen aikaansaama Välimeren maiden pahentunut kuumuus, joka tekee erityisesti kesämatkailusta liian tukalaa ja jopa pelottavaa, kun rutikuivassa maastossa syttyy nopeasti leviäviä paloja.
”Laitilassa Erasmus-vaihdossa olleet espanjalaisnuoret kertoivat haltioituneensa retkestä Kirkkelinnaan ja metsään.”
Aika näyttää, miten tämä kaikki vaikuttaa lomailuumme Suomen mittakaavassa ja globaalisti. Kääntyvätkö esimerkiksi turistivirrat uusille alueille? Kasvaako vastuullinen matkailu, entä lähimatkailu tai kotimaanmatkailu?
Suomessa on pohdittu jo pidempään, miten matkailusta ylipäänsä saataisiin lyhyen sesongin sijaan pidempikestoista.
Laitilassa pidetyssä pyörämatkailun kehittämisfoorumissa harmiteltiin, miten emme oikein osaa katsoa ympäristöämme vierain silmin (Laitilan Sanomat 18.4.2024) eli tajua, että meille tavalliset asiat voivat olla matkailuvaltti. Moni saattoikin hieraista silmiään, kun esimerkiksi Laitilassa Erasmus-vaihdossa olleet espanjalaisnuoret kertoivat haltioituneensa retkestä Kirkkelinnaan ja metsään (Laitilan Sanomat 16.5.2019).
Vaikka emme me oikein tunne itsekään omia aarteitamme. Kun kotimaanmatkailu korona-aika kukoisti, niin moni hehkutti yllättyneenä, miten upeita elämyksiä Suomi tarjoaa.
Omista aarteistaan kannattaa pitää ääntä – tai ainakin silloin, jos apajille toivoo muitakin.
Solina Saarikoski
solina.saarikoski@laitilansanomat.fi
