Puhetta pulppuaa vuolaasti ja omasta huoneesta löytyy esiteltäviä leluja ja tavaroita kasapäin. Jiri Lukkarinen, 6, on energinen nuori mies, joka on elementissään pitkän päiväkotiviikonkin päätteeksi.
– Jiri on vilkas ja seurallinen poika, jolla on paljon ystäviä päiväkodissa, mutta vapaa-ajalla olemme usein kaksin. Lapset eivät leiki pihoilla keskenään kuten ennen, joten kavereiden löytäminen on vaikeaa, Milla Alhainen huokaa.
Alhainen ja Jiri palasivat takaisin Laitilaan, kun Jiri oli kaksivuotias. Alhainen oli 21-vuotias tullessaan äidiksi eivätkä lapsuudenystävät ole perheellistyneet samassa tahdissa.
– Lapsiperherinkiä ei ole muodostunut luontevasti, sillä oma ikäluokkani alkaa vasta saada lapsia. Jirin kasvaessa olen yhä useammin pohtinut, että kaveriseura olisi tärkeä myös päiväkodin ulkopuolella.
Alhainen postasi kaksi viikko sitten paikalliseen Facebook-ryhmään julkaisun, jossa kyseli innokkaita mukaan lasten kaveririnkiin. Vastauksia ja tykkäyksiä tulvi nopeasti kymmenittäin.
– Yllätyin, miten paljon täällä on perheitä, jotka ovat innostuneita löytämään ystäviä lapsilleen ja aikuisillekin. Some auttaa tuomaan ihmiset yhteen, sillä hektisissä kohtaamisissa päiväkodin porteilla ei luoda kaverisuhteita, Alhainen naurahtaa.
Alhaisen somepäivityksen yhteen saattamat ovat ehtineet jo tavata kahteen otteeseen leikkipuistotreffeillä. Puheenaiheet ovat toistaiseksi olleen pintapuolisia, mutta Alhainen uskoo, että monilla muillakin on samanlaisia ajatuksia sosiaalisten suhteiden merkityksestä.
– Haluan Jirille samanlaisen lapsuuden ystävien ympäröimänä kuin itselläni on ollut. Pienessä kylässä ei ole enää itsestään selvää, että lapsella on lähellä ystäviä, ja yksinäisyys voi olla iso asia.
Alhainen on pohtinut myös Jirin lähestyvää koulupolun alkua, sillä syksyllä vuorossa on esikoulu. Alhainen uskoo, että siirtyminen on helpompaa, kun ympärillä on mahdollisimman paljon tuttuja kavereita.
– Ajattelen, että mitä tiiviimmät lasten verkostot ovat, sitä paremmin ne suojaavat koulukiusaamiselta. Kun tunnet vanhempia, on asioihin myös helpompi ottaa kiinni.
Whatsappissa viestivä ryhmä tuo myös Alhaiselle kaivattua sosiaalista piiriä. Moni lapsuudenystävistä on muuttanut pois Laitilasta eikä uusien ihmissuhteiden solmiminen kiireisessä yksinhuoltaja-arjessa ole helppoa.
– Toivon, että ryhmän sisällä muodostuisi sellainen henki, että ihmiset voisivat tavata keskenään erilaisilla kokoonpanoilla. Kaipaan itsekin mahdollisuutta huikata, että lähteekö joku lyhyellä varoajalla kanssamme leikkipuistoon.
Alhaisella on aiempaa kokemusta somessa luotujen ryhmien liimasta. Jiriä odottaessaan hän perusti samanlaisen ryhmän, ja ympäri Suomen levinnyt pieni joukko pitää edelleen yhtä.
– Ystävyyssuhteiden lisäksi ryhmä voi olla iso apu arjessa. Omat tukiverkostoni ovat lähellä, mutta monella ne voivat olla kaukana. Olen mielelläni avuksi ja otan lapsia meillä leikkimään, jos vanhemmalla esimerkiksi on jokin meno.
Ryhmään on tähän mennessä liittynyt jo 15 perhettä, jossa on 4-7-vuotias lapsi. Alhainen toivoo, että jäseniä, myös miehiä tulee lisää mukaan kaveripiiriin.
– Viestiä minulle vaan Facebookissa, niin liitän mukaan ryhmään. Toivottavasti tämä inspiroi myös muita perheitä perustamaan ryhmiä eri ikäisille lapsille.
