Sojuz näkyi sittenkin

0
Sojuz näkyi Laitilan taivaalla keskiyöllä.

Sain kuulla, että Venäjältä Plesetskin kosmodromilta lähetettäisiin 16.–17.5. välisenä yönä raketti, Sojuz 2.0. Aika moni ilmiöharrastaja sanoi raketin bongaamisen olevan mahdotonta, koska yötaivas on toukokuun puolivälissä niin vaalea.

Olen vähän yllytyshullu, mitä näiden uusien ilmiöiden bongaamiseen tulee. Loogisesti ajateltuna raketin bongaaminen ei olisi ihan mahdotonta, koska idän ilmansuunnan taivas hämärtyy vielä hetkeksi. Oli siis pakko alkaa kasata tavaroita ja ladata kameran akut. Yön sää näytti todella hyvältä ja taivas selkeältä, joten päätimme ottaa Rikun kanssa haasteen vastaan.

Kaariaisiin saavuttuamme tehtävä vaikutti kieltämättä mahdottomalta. Netissä keskustelupalstoilla polveili edelleen spekulaatioita puolesta ja vastaan raketin mahdollisesta näkymisestä. Taivas olikin todella vaalea kello 23, jolloin laukaisun piti alun perin tapahtua.

Sormet ristiin ja odottamaan. Onneksi ystävämme Matias oli myös lähdössä kuvaamaan ja tsemppasi meitä Helsingistä.

Hätäisimmät heittivät pyyhkeen kehään jo alkumetreillä, koska laukaisu ei näkynytkään ajallaan. Me emme kuitenkaan luovuttaneet, sillä mikäli ilmiön kuvaaminen ei onnistuisi, niin sille ei voisi mitään, mutta jälkeenpäin voisi sanoa puhtaalla omallatunnolla “rakettilaukaisu ei näy vaalealta taivaalta”. Nyt jälkeenpäin voi sanoa, että kyllä se lopulta näkyi. Ei ehkä niin dramaattisena kuin pimeältä taivaalta, mutta kyllä tämä oli jälleen todella vaikuttava näky, etenkin kun raketti kulki auringonlaskun punaamalla taivaalla jättäen jälkeen upean polttoainepilven.

Odotus oli pitkä, mutta se palkittiin. Laukaisutelineet jäivät Venäjällä jumiin ja raketin lähetys viivästyi ensin yhden kerran, sitten toisen ja kolmannen. Aikaikkuna alkoi venyä. Lopulta meidät palkittiin, ja Sojuz ikuistui valokuviin ympäri Suomea kellon näyttäessä 00.24.06.

Sen verran ilta meni vihkoon, että allekirjoittaneen kameran linssi huurtui kosteudesta umpeen pari minuuttia ennen raketin näkymistä, joten järjestelmäkameralla kuvattuja ruutuja yön ilmiöstä ei ole. Jos totta puhutaan, olimme jo luovuttamassa, kun yht´äkkiä koillisen taivaalle hahmottui tuttu näky ja tuli ihan hirveä kiire. En vieläkään ymmärrä, miten sain kännykän esille niin nopeasti ja asetukset sekä zoomin kohdilleen. Itse raketti oli näkyvissä vain vajaan minuutin. Kuulostaa pitkältä ajalta, mitä se ei ole.

Jokaisesta reissusta oppii. Nyt tiedän, että raketti-ilmiöitä vaaniessa näkymän pitää olla esteetön mahdollisimman alas koilliseen horisonttiin, kun laukaisu tapahtuu Venäjältä.

Pirjo Koski

Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.