Tarja Silokoski, 61: Ompelen itse, tuunaan ja kierrätän
”Olen kässämimmi sormennäppejäni myöten. Ystäväni Elinan kanssa saatamme istua päiväkausia yhdessä ompelukoneen ja saumurin ääressä. Kesäisin vien ompelukoneen vanhan hirsitorppani puutarhaan. Kun vielä asuin täällä Sorvakossa, kannoin puutarhatuolin rantakalliolle ja virkkasin isoäidin neliöitä.
En osta juuri mitään vaatteita vaan suosin kierrätettyä. Valmisvaatteet eivät ole mittasuhteiltaan minulle sopivia tai mieluisia, ja joudun yleensä muuttamaan hihojen, lahkeiden tai helmojen pituudet sekä olkalinjoja.
Kesätyylini avainsanat ovat ompele itse, tuunaa vanhaa tai kierrätä. Vanhan tuunaamisessa kiehtoo se, että siinä voi käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Ylläni olevan kesämekon olen ostanut vuosia sitten muutamalla eurolla. Mekon myi minulle Turun Paattisten kesäkirppiksellä nainen, joka oli muuttamassa pysyvästi Espanjaan ja luopui sen vuoksi irtaimistostaan ja osasta vaatteistaan. Mekon historia on minulle kovin kiehtova, koska itsekin olen jo vuosikymmenen haaveillut eläkkeellä olevani pimeimmän vuodenajan muualla. Kesä ja etelän patikointi- ja vaellusmaastot ovat ihaninta mitä tiedän.
Ompeluharrastukseni on painottunut korjausompeluun. Ajattelen, että rakennan kestävämpää tulevaisuutta, kun olemassa oleva vaate muuttuu käsissäni uudelleen käyttövaatteeksi ja vaatteen käyttöikä pitenee. Kierrätysmateriaalien käyttö on minulle mieluisaa ja niistä ompeleminen palkitsevaa työtä.”
Granger Simmons, 40: Joskus tyhjennän koko vaatekaappini löytääkseni sopivan asun
”Kutsun tyyliäni Urban Coutureksi. Siinä urbaani katumuoti yhdistyy näyttäviin ja usein absurdeihin ja epäkäytännöllisiin muotiluomuksiin. Tykkään muokata omia vaatteitani ja tehdä arkivaatteista huippumuotia.
Työskentelin aiemmin Atlantic Recordsilla, jossa suunnittelin taiteilijoille asuja kuvausiin ja palkintotilaisuuksiin. Tyyli ja ulkonäkö ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Tyyli on kokonaisvaltaista, jossa jokainen yksityiskohta on tärkeä. Se ei ole pelkästään sitä, miten pukeudut vaan miten olet ja elehdit. Kaikki se heijastaa persoonaasi.
Muutettuani Suomeen minun on ollut vaikea löytää tyyliini sopivia vaatteita. Eurooppalainen vaatemitoitus sopii hoikemmille ihmisille kuin minä, ja vaatteiden hintataso on paljon korkeampi kuin mihin olen tottunut Amerikassa. Voin käyttää napillista paitapuseroa, mutta siinä täytyy olla jotain ainutlaatuista, samoin farkuissa täytyy olla jotain mielenkiintoista tai erilaista. Ostan vaatteeni pääosin Amerikasta, mutta olen löytänyt kivoja paitoja ja mielenkiintoisia kenkiä myös paikallisista kivijalkaliikkeistä.
Jos näet minut huonona päivänä, olen pukeutunut rennosti, parraton ja todennäköisesti yritän olla näkymätön. Tosin yleensä en lähde liikenteeseen ellen tunne oloani hyväksi katsoessani peiliin. Vaimoni nauraa, että joskus tyhjennän koko vaatekaappini löytääkseni yhden asun töihin tai ruokakauppaan.
Olen hillinnyt tyyliäni huomattavasti muutettuani Suomeen. Aiemmin myös hiusteni ja silmieni väri mätsäsi vaatteisiini. Minulla oli värilliset piilolinssit joka asulle ja värjäsin hiuksiani varmistaakseni, että asiat sopivat yhteen. Yksi asia, mikä on edelleen yli muun, ovat kengät. Lempikenkäni ovat yli 13 vuotta vanhoja ja korjautan niitä, kunnes niille ei voi tehdä enää mitään.”
Julia Hauta-alus, 18: Perheenjäsenten vaatekaapit parhaita löytöihin
”Ostan vaatteita todella harvoin ja silloinkin lähinnä kierrätettyä ja ainoastaan tarpeeseen. Oma ja perheenjäsenten vaatekaapit ovat parhaita paikkoja tehdä löytöjä. On hauska keksiä vanhoille vaatteille uusia tapoja käyttää niitä. Äitini vanhat korkeavyötäröiset ruskeat housut olivat pitkään trademarkini, ja isältä löytyvät parhaat vanhat t-paidat. Kånkenin reppuni on myös äidin varastoista.
Kaveripiirissäni tehdään todella paljon second hand -löytöjä. Turussa on loistava kirppisvalikoima, mutta kiinnostavimpia löytöjä voi sittenkin tehdä maaseutumaisilla kirppareilla, joissa kaikki eivät ole saman asian perässä. Yleensä myös hinnat ovat isoja kaupunkeja edullisemmat. Pohjois-Savossa sijaitsevalta Vesannolta olen varmasti ostanut elämäni edullisimman kauluspaidan kymmenillä senteillä.
Ylläni oleva paita on poikaystävän vaatekaapista. Paidasta puuttuvat napit, mutta se toimii näinkin enkä ole edes ajatellut uusia nappeja. Farkut ovat melko uudet enkä edes muista, milloin olen näitä edeltävät ostanut. En ole kovinkaan tarkka tyylistäni vaan pukeudun siten kuin hyvältä ja kestävältä tuntuu. Vaikka itse suosin kierrättyä, en tyrkytä ajatuksiani enkä moiti pikamuotia käyttäviä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja minulle sopii miettiä tarvitsenko aidosti sitä, mitä olen hankkimassa.”
Jani Seikkula, 49: Tyylissäni näkyy maalaispojan identiteetti
”Olen maatalon poika, jolle on opetettu pienestä pitäen, että istutaan selkä suorassa, artikuloidaan selkeästi ja ollaan kohteliaita toisille. Itselleni tyyli on siis paljon enemmän kuin ulkoinen habitus; se on tapa olla ja käyttäytyä.
Olen sosiaalinen ja ollut monessa mukana; politiikka oli työtäni pitkään ja sittemmin olen työskennellyt it-alalla ja kiertänyt maailmalla. Korona-aikana aloin kaivata kaupungista maalle ja löysin sattumalta Pyhärannan myynnissä olleen pappilan meren rannalta. Moni saattoi yllättyä, mutta sisareni eivät ollenkaan. Olen remontoinut 400-neliöistä taloa ja raivannut rämettynyttä tonttia. Työtä on valtavasti, mutta nautin tekemisestä.
Kotikasvatus ja työelämä ovat muokanneet tyylistäni sellaisen kuin se on. Isäni ja isoisäni pukeutuivat aina kauluspaitaan ja villatakkiin tai liiviin, mutta niin ehdotonta tyyliä en ole halunnut jatkaa. Aiemmin pukeuduin suurimmaksi osin pukuun ja solmioita löytyy vaatekaapista varmaan sata kappaletta. Ne olivat tapa erottua. Nykyään voin pukeutua rennommin, ja mietin enemmänkin sitä, laitanko ylleni valkoisen vai tummansinisen paidan.
Olen isokokoinen mies ja se pelottaa joitain ihmisiä. Ehkä he pelkäävät, että ylipaino tarttuu. Olen kärsinyt monista terveysongelmista ja henkeni on ollut vaarassa. Luulen, että vastoinkäymisillä on iso merkitys siihen, että olen aika leppoisa ja empaattinen mies. En oikein osaa sanoa mihinkään tai kenellekään ei.
Tyylissäni näkyy Rauman maalaiskunnasta kotoisin olevan maalaispojan identiteetti, johon sekoittuu ripaus hovimestaria,mikä myös on osa työhistoriaani. Uppsalan opiskeluvuosina sain tarjoilla kuningatar Silvialle ja prinsessa Victorialle ja Veikkauksen pääkonttorilla lottomiljonääreille. Tykkään yhä, kun saan kattaa vieraille pöydän Pyhärannan pappilassa.”