Lilli Jokela
Pikkutarkat yksityiskohdat imaisevat katsojan sisään mielikuvitusmaailmaan. Nukkekodeista avautuu kertomuksia, jotka heijastelevat taiteilijoiden mielenmaisemaa, mutta katsojalla on vapaus rakentaa sisällöistä oma tarinansa.
Taivassalolaisen taiteilijapariskunnan Rannveig Steinthórsdóttirin ja Pekka Pyykösen Toisenlaisia nukketaloja avautui Villa Aurelian Pikkugalleriassa kesäkuun ensimmäinen päivä. Nukkekodit huokuvat kulttuurien kohtaamisia. Islantilaissyntyinen Steinthórsdóttir muun muassa kuvaa lapsuutensa mummolaa ja Pyykkönen sukeltaa japanilaisen animaation anime-maailmaan tyttärensä inspiroimana.
– Nukkekodit ovat tapa purkaa pään sisäistä maailmaa. Ne herättävät myös nostalgisia tunteita, sillä nukkekoti kuului monen ikäluokkani lapsuuden leikkeihin, mutta minulla sellaista ei koskaan ollut, Steinthórsdóttir kuvaa.
Pariskunta työskentelee yhdessä taiteilijakodissaan Taivassalossa, jonne he muuttivat Islannista vuonna 2006 finanssikriisin iskettyä. Ilmavoimien hävittäjälentäjänä ensimmäisen uransa tehnyt Pyykkönen sukelsi taiteeseen opiskellessaan Islannin taideakatemiassa, jossa hän myös kohtasi Steinthórsdóttirin. Myöhemmin hän opiskeli vielä muotoilijaksi Suomessa.
– Sain kokonaan toisenlaisen elämän, kun uskalsin tarttua mahdollisuuteen. Työ on enemmän harrastus, ja vaatimaton elämäntapa enimmäkseen sopii meille, Pyykönen sanoo.
Vaatimattomuudella Pyykönen viittaa luonnonläheiseen elämäntapaan. Perhe muun muassa eli ja työskenteli pitkään sähköverkon ulkopuolella, kunnes hankkivat sähköliittymän vasta joitain vuosia sitten.
Nukkekodit ovat ennen kaikkea Steinthórsdóttirin intohimo. Taiteilijan pikkutarkassa otteessa valmistuvat kalusteet, hahmot ja sisustusesineet. Puisia kalusteita ja valaisimia valmistava Pyykönen on inspiroitunut nukkekodeista vaimonsa vanavedessä ja rakentaa rungot sekä toteuttaa erilaisia mittatilaustöitä mielikuvitusmaailmaan. Steinthórsdóttir vetää myös Vakka-Suomen kansalaisopiston nukkekotikursseja perheen taiteilijakodissa.
Nukkekoteihin tiivistyy jotain olennaista Pyykösen ja Steinthórsdóttirin tavasta olla. Pienoiskodeissa on oma intiimi todellisuutensa, joka sulkee muun maailman ulkopuolelleen.
– Olemme onnettomia markkinoimaan ja pitämään ääntä tekemisistämme. Elämme jonkinlaisessa omassa kuplassa kaukana kaikesta; kierrämme pieniä näyttelyitä eikä meitä tunneta taiteilijapiireissä, Pyykönen sanoo.
Steinthórsdóttirilla on tarve päästä kotiseudulleen Islantiin joka vuosi, mutta Pyyköselle kaipuu on abstraktimpaa. Helsingissä varttunut Pyykkönen ei tunne maadottuneensa Taivassaloon, ja jonkinlainen ulkopuolisuus on koko ajan läsnä.
– Maaseudussa on sellainen jännä juttu, ettet voi koskaan kunnolla kuulua porukkaan, ellet ole paikkakunnalla syntynyt. Ehkä se se on syy, miksi olemme ja työskentelemme niin tiiviisti kaksin.
Rannveig Steinthórsdóttirin ja Pekka Pyykösen Toisenlaisia nukketaloja Villa Aurelian Pikkugalleriassa 1.6.-30.6.