Juha Kylänpää
lttohuilumainen, puuduttavan tasaiseen tahtiin toistuva”du-duu-du” kantaa korviini. Keskimmäinen tavu on hieman korkeampi ja painokkaampi. Paikannan äänen tuottajan lähitalon katonkulmalle. Nättiä turkinkyyhkyä on aina kiva kotitienoilla vilkaista.
ETELÄNMATKOILTA tuo pitkin päivää jumputtava laulu voi olla monelle tuttu. Kuka sellaisiin sitten kiinnittää huomiota. Siellä turistiparatiiseissa se on tavallinen ja peloton paikallinen asukas. Laitilan-Pyhärannan tienoilta ensimmäinen kirjattu tieto on Laitilan kirkon luota vuodelta 1978. Siitä alkaen Laitilan Keskustasta on havaintoja säännöllisesti. Pyhärannasta on havaintoja 10, vanhin vuodelta 1990.
Pitkään turkinkyyhky oli lähimmillään Turkin ja kaakkoisimman Euroopan asukas. 1900-luvulla se alkoi nopeasti laajentaa aluettaan luoteeseen ja saavutti lopulta Vakka-Suomenkin. Yleinen se ei ole; koko Suomessa pesii vain noin 150–250 paria ja laji onkin Suomen mitassa harvinaisin Laitilassa säännöllisesti pesivä lintu.
Vaikka Laitilassa niitä on kekattu monessa kylässä, niin lähinnä ne asuvat Keskustassa. Tämän vuoden havainnot keskittyvät kirkon tienoille ja Palmusen luokse ja pesintä lienee menossa molemmissa paikoissa. Seppälässä laji pesi taannoin ja Suontakana on asustanut yksi pari muutaman vuoden. Pyhärannassa turkinkyyhky ei ole pesinyt ja vähät havainnot ovat sirottuneet pitkin pitäjää.
KAIKILLE löydetyille eliölajeille tutkijat ovat antaneet ja uusille löydöille antavat tieteellisen suku- ja etunimen. Turkinkyyhkyn sukunimi on suomeksi kaulaketjukyyhky. Kuvaa katsoessa ymmärtää hyvin, miksi. Sen lajinimi puolestaan on erikoinen, kreikan sana kahdeksantoista, jota turkinkyyhkyn laulun sanotaan muistuttavan.
Taustalla on vanha legenda. Ristiä kantanutta Jeesusta säälinyt roomalainen sotilas yritti ostaa hänelle maitoa vanhalta naiselta. Nainen vaati 18 kolikkoa, mutta sotilaalla oli vain 17 eikä nainen taipunut antamaan alennusta. Rangaistukseksi hän muuttui kyyhkyksi, joka joutuu huutamaan kahdeksaatoista päivästä toiseen. Hän saisi ahneutensa anteeksi, jos kerran suostuisi huutamaan seitsemäntoista.
Silloin tällöin minulle on joku soittanut maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella toisaalta innoissaan, toisaalta ihmetellen, ja kertonut kuulleensa Laitilan Keskustassa käen. Aina on löytynyt yhteinen ymmärrys, että se olikin turkinkyyhky. Sekaannus on ymmärrettävä, koska turkinpulun säkeen alkutavu kuuluu usein vähän heikommin. Mutta muinaisen maidonmyyjän epäonneksi se ei silloinkaan muistuta kreikan seitsemäätoista.
