Katja Kaartinen
Jussi Päivärinta ja Laura Flemming ovat viettäneet lapsuutensa saaristossa, meren äärellä ja kalastuksen parissa. Niinpä oli luontevaa, että he vuonna 2019 ottivat vastuulleen Lauran isän kalastustilan pyörittämisen. Vasikmaan kalastustila sijaitsee parinkymmenen minuutin venematkan päässä Uudenkaupungin keskustasta, Vaakuan saaren vieressä.
– On varminta puhua Vaakuan Vasikmaasta, koska näitä samannimisiä saaria on lähistöllä useampia, Jussi toteaa.
Jussin ja Lauran viisihenkiseen perheeseen kuuluvat myös 15-vuotias Nuppu, 13-vuotias Veeti ja 12-vuotias Juuso. Lisäksi 3-vuotias Dumble-lammaspaimenkoira kirmailee ympäri saaren rantaa ja kanahäkistä kuuluu välillä kukkojen ja kanojen ääntelyä.
Sisällä päätalossa majailee kolme kissaa, pihapiirissä elelee pupu ja talon takana alkavalla yhdeksän hehtaarin aidatulla alueella asustelee 30 lammasta.
– Muutamme saareen heti, kun jäätilanne sen sallii. Tänä vuonna jäät lähtivät huhtikuun puolivälissä ja siitä lähtien olemme viettäneet täällä niin paljon aikaa kuin työmme ja lasten harrastukset sallivat, Laura kertoo.
– Viihdymme saaressa hyvin, koska täällä on kavereita ja sukulaisia lähisaarissa. Käymme myös usein uimassa joko omasta rannasta tai veneellä hieman kauempana. Uintipaikan valinta riippuu sinilevätilanteesta, Nuppu kuvailee.
Perheellä on talo myös mantereen puolella, mutta heidän virallinen ympärivuotinen osoitteensa on saaressa. Vasikmaan tilan keltaiseksi maalattu päärakennus on Lauran isovanhempien rakentama. Se on rakennettu vanhoista hirsistä, joiden alkuperää kukaan ei tiedä, mutta talo on noussut kallion laelle 1940-luvulla.
– Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi navetta, saunat, rantpuori, paathuone sekä kanala ja ulkokäymälät. Rantarakennuksen ylätilassa piti alun perin hoitaa ja selvitellä verkkoja, mutta muutimme sen juhlatilaksi, jota vuokraamme ulkopuolisten käyttöön, Laura luettelee.
Pihassa on myös vanha lasinen puhelinkoppi, joka on kuulemma hieman vitsinä lähtenyt rakennelma, jota kutsutaan nykyään naisten näköalavessaksi. Idean kehittelijä oli Lauran huumorintajuinen Jokke-isä.
– Harva lasiseinäistä vessaa tosin on kehdannut käyttää, mutta siitä saa vierailijoiden kanssa jutunjuurta, Jussi nauraa.
Vanhoissa kartoissa on merkintä samalla paikalla Wasikkamaan saaressa sijainneesta talosta jo 1800-luvulla, mutta siitä ei ole perheellä tarkempia tietoja. Saaressa on seitsemän taloa, joista Lauran ja Jussin paikka on ainoa ympärivuotisessa käytössä oleva.
– Tai niin ympäri vuoden kuin säät tai jäätilanne sallivat. Viime talvena kävimme täällä jään yli mönkijöiden ja moottorikelkan kanssa, Jussi kertoo.
Talvi on saaressa erilainen kuin mantereella. Jussi kuvailee talvea saaristossa niin hiljaiseksi, että muutaman päivän jälkeen yksinolo alkaa ahdistaa.
– Talvi on arvaamaton, joten tarkkoja aikatauluja ei uskalla tehdä, hän lisää.
Tällä hetkellä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, merituuli puhaltelee lempeästi ja pihan kasvit ovat puhkeamassa kukkaan. Oman maan mansikat verryttelevät jo vihertävinä suojamuoveistaan, mutta perunoiden istutus on vielä edessä.
Aina saaristossa eläminen ei ole auvoisaa. Jussi ja Laura muistelevat helmikuussa 2020 saaristossa riehunutta myrskyä, joka kaupungin keskustassa nosti Kaupunginlahden veden ennätyskorkeuksiin.
– Suunnitelmissa oli lähteä mantereelle, mutta tuuli koveni nopeasti ja merivesi nousi yli 1,5 metrin, Jussi muistelee.
Myrskyn jälkeen rannassa vastaan kellunut jääkaappi sekä köysissä kyljelleen kääntynyt paatti toivat lisähaastetta tulvan jälkeisiin siivoustöihin.
– Sähköt katkesivat pitkäksi ajaksi. Vesi tuhosi jonkin verran rannan rakennuksissa olleita kodinkoneita, joten niitä piti uusia, Jussi sanoo.
Arki on välillä saaressa rankkaa, mutta naapurit auttavat toisiaan esimerkiksi veneiden laskussa, puutöissä tai kananmunia lainaamalla.
– Samalla saariston vanhemmilta asukkailta tai mökkeilijöiltä kuulee hauskoja ja kiinnostavia vanhoja tarinoita, Jussi lisää.
Tällä hetkellä Vasikmaan kalastustilalla on käynnissä laituriremontti. Viime kesänä päärakennuksen vaalean vihreä väri korvattiin hehkuvan keltaisella. Myös kanalaa kunnostettiin. Uusi kalasavustamo valmistui rantaan kolmisen vuotta sitten. Korona-aikana perhe puolestaan remontoi päätalon keittiön rossipohjaa myöten.
– Saaressa on itse tehtyä puutavaraa niin paljon, että materiaalia kyllä riittää tuleviinkin remontteihin, Jussi sanoo.
Laura on ammatiltaan opettaja, joten hänellä on suurin osa kesä vapaata. Se sopii hänelle enemmän kuin hyvin, koska saarella on aina ”kaikenlaista puuhaa.”
– Samanlainen arki se täällä saaressakin pyörii ruoanlaiton, pyykkäyksen ja nurmikon leikkaamisen kanssa. Saari on ympäristönä niin erilainen, että lomallahan täällä ollaan. Elo hidastuu ja ympärillä on vanhan ajan meininkiä, vaikka tämä paikka välillä aikamoinen työleiri onkin, Laura paljastaa.
Jussi on osa-aikainen ammattikalastaja. Hän on Vasikmaan kalastustilalla jo ainakin neljännen sukupolven edustaja, joka saa elantoaan merestä. Jussi työskentelee myös Vakka-Suomen voimalla suunnittelijana. Kalastussesonki alkaa huhtikuun puolivälissä ja jatkuu kiireisimpänä juhannukseen asti. Hän kalastaa pienimuotoisesti syksyyn asti.
– Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kalastuksesta ja suvussa on aina ollut sivutoimista kalastusta. Kausi alkoi norssin kalastuksella ja sitä nousi 2–3 viikkoa ihan hyvin pyydyksillä. Norssin kalastus on kaikkein raskainta aikaa kalastajalle, Jussi kertoo.
Norssi eli kuore on suomalaisille melko vieras kala, joten Jussin merestä nostama saalis lähti lajittelukeskuksen kautta ulkomaille.
– Tällä hetkellä pääsaaliskalana on lahna, mutta samalla tulee myös ahventa, siikaa ja haukea. Silakkaa tulee jonkin verran, mutta ei sitä kannata maihin rahdata, koska sillä ei ole kysyntää. Savustamme silakkaa tutuille ja omaan käyttöön, Jussi lisää.
Jussi sanoo oppineensa kalastuksen salat yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin oppi on tullut Lauran Jokke-isältä, mutta hän myöntää tehneensä paljon turhaa työtä.
Myös perheen nuorin lapsi Juuso on kova kalamies ja Jussi-isä ennustaakin, että pojasta tulee kalastustilan jatkaja.
– Juuso malttaa olla pisimpään merellä, Jussi kertoo.
– Niin ja kyllä me muutkin syömme kesällä paljon kalaruokia ihan mielellämme, Veeti lisää.
– Kyllä kala on hyvää ruokaa ympäri vuoden, mutta parasta on se, että sitä saa monessa eri muodossa, Jussi tiivistää.
Kalaruokia perhe tarjoaa myös juhlatiloja vuokraaville vieraille. Paathuoneen yläkertaa vuokrataan sekä hääkäyttöön että esimerkiksi yritysten tyhy-päivien tai joogakurssien käyttöön.
Tiloihin mahtuu noin 50 henkeä. Tiloja on sisustettu vanhoilla kalastukseen ja saaristoeloon liittyvillä esineillä, kuten verkkomerkeillä ja verkoilla.
– Yleensä listalla on savustettua kalaa tai kalakeittoa ja hyvin tuntuu tuore kala vieraille maistuvan. Jussi hoitaa kalaruokien teon ja minä leivon kylkeen tai teen salaatit, Laura kuvailee.
Vasikmaan kalastustilan kesäkauden yksittäinen suurin tapahtuma on paathuoneen yläkerrassa järjestettävät juhannustanssit. Silloin lippu liehuu salossa ja saari on kauneimmillaan. Tätä varten läheiselle luodolle on jo alettu kasata juhannuskokkotarpeita.
– Viime kesänä kaikki laituripaikat olivat täynnä veneitä, kun tutut ja tutuntutut tulivat paikalle keskikesän juhlaa viettämään, Jussi paljastaa.
