Kallion ilme kertoo paljon. Tuntuuhan se haikealta, kun kylä hiipuu.
– Eihän täällä ole enää mitään muuta kuin kauppa.
Nuoremmat eivät tiedäkään, kuinka vilkas kylä Rohdainen on ollut. Joka talossa asuttiin. Lapsia vilisi kylässä.
Funkkistalossa oli kahvila, leipämyymälä ja majatalo.
– Ja tässä päädyssä oli linja-autoyhtiön toimisto. Tuolla kulmassa oli ensin parturi-kampaamo ja sitten myöhemmin Pyhärannan Osuuspankin konttori.
Nykyisen Salen paikalla oli huoltoasema.
– Niin ja sen kulmauksessa oli kioski. Kioski, kahvila ja majatalo saivat asiakkaita, kun linja-autot pysähtyivät tänne.
Matti Kallio syntyi Rohdaisten keskustassa, tuossa aikansa modernissa funkiskerrostalossa.
Hänen isänsä, Väinö Kallio , palasi joulukuussa 1925 Rohdaisiin oltuaan vuosia merillä ja Australiassa. Kallion tiedon mukaan isä perusti ensin Rohdaisiin polkupyöräliikkeen ja sitten vuonna 1927 hän osti Kylärannan tien varrelta puutalon, johon perusti kahvilan ja leipomon. Hänen isänsä, Fredrik Kallio , oli aikanaan pitänyt leipuriliikettä Astalassa, kirkon naapurustossa.
Kahvilaa ja leipomoa alkoivat pyörittää Väinö Kallion sisaret, Rauha ja Saima . Väinö itse osti linja-auton, 16-paikkaisen Chevroletin vuosimallia 1928, ja alkoi sillä liikennöidä Pyhärannasta Raumalle.
Sattuma johdatti kahvilaan sievän neidon nimeltä Salli. Vuonna 1933 Väinö ja Salli vihittiin, ja siitä alkoi nuoren parin yhteinen, innokas yritystoiminta.
– Synnyin keskelle sitä kaikkea. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten paljon kaikkea vanhempani ovat tehneet, ja miten idearikkaita he ovat olleet. Eiköhän isä niitä ideoita maailmalta tuonut mukanaan.
Linja-autoliikenne laajeni, kun Väinö Kallio perusti neljän kaverinsa kanssa Pyhärannan Linja-auto Oy:n. Autoja hankittiin lisää ja palkattiin kuljettajia.
– Nuorella yrittäjäparilla oli kova into laajentaa kahvilatoimintaa sekä kuorma- ja linja-autoliikennettä.
Kun yritystoiminta kasvoi, Väinö Kallion hankkima rakennus purettiin hirsikehikkoon saakka ja rungosta ylöspäin rakennettiin Rohdaisten keskustan ainoa funkkistalo.
Matti Kallio on pohtinut, että talo oli ainakin kymmenen vuotta aikaansa edellä.
Funkkistalo valmistui 1939, ja siinä oli jo vesikiertoinen patterilämmitys, painevesi, viemäriverkosto, suihkuhuone ja kivirappaus ulkopinnoitteena.
– Nämä kaikki alkoivat tulla kaupunkirakentamiseenkin vasta 1950-luvulla, Kallio toteaa.
Funkkistaloon sijoittuivat nykyaikainen kahvila, leipämyymälä, linja-autoyhtiön toimisto, parturi-kampaamo ja oli talossa myös Kalannin apteekin ylläpitämä ”lääkekaappi”.
Yläkerrassa oli kaksi matkustajakotikäyttöön sisutettua huonetta sekä vuokrahuoneisto, jolle tulikin heti käyttöä, kun alkoi talvisota ja evakkojen tulon myötä Suomessa oli huutava pula asunnoista.
Myöhemmin taloon muutti Pyhärannan Osuuspankki ja kun kahvilan toiminta alkoi hiipua, sen tilalle saneerattiin tilat apteekille sekä asunto apteekkarille.
Osuuspankin muutettua omaan rakennukseen, taloon tuli lääkärin vastaanotto, ja sittemmin lääkärin lähdettyä Raumalle, tilaan muutti posti.
– Kun posti lopetti toimipisteensä Rohdaisissa 1990-luvulla, tämä osa jäi vuokrattavaksi. Muutaman vuoden se oli kunnan nuorisotoimen käytössä.
Vuonna 1974 Pyhärannan Linja-auto Oy oli muuttunut Lokkilinjat Oy:ksi, kun toimintaan tuli lisänä runsas matkatoimistojen turistiryhmäliikenne Eurooppaan. Lokkilinjat muutti konttorinsa Uuteenkaupunkiin, niin funkistalo tyhjeni huone kerrallaan.
Talo oli pitkään myynnissä. Ostajakin sille lopulta löytyi, mutta eipä näköjään käyttöä
Matti Kallio katselee vanhaa pihapiiriä, ja muistelee, miten pihan poikki kuljettiin saunaan. Vanhan autotallin edessä kasvaa nyt saarni.
Funkkistalo kuvastaa hyvin kylän hiljenemistä. Pala kerrallaan katoavat palvelut.
– Kaikki on siirtynyt Ihodeen, Kallio toteaa.
Onneksi kirkko seisoo vakaana mäellään. Tähän kirkon rantaan seilasivat aikanaan isotkin alukset. Kirkon mäen juurelta lähti isä aikanaan merille. Sieltä meren yli maailmalta tuli vauraus Pyhärantaan.
Insinööriyrittäjänä eläkkeelle jäänyt Matti Kallio on kirjoittanut tarinoita Pyhärannan historiasta lähinnä jälkipolvilleen. Eiväthän ne nuoret muuten tiedä.
