ADHD-diagnoosien määrä on Suomessa kasvanut merkittävästi. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella jopa joka kymmennellä 7–12-vuotiaalla pojalla oli ADHD-diagnoosi vuonna 2022. Kasvu on ollut jopa niin suurta, että THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä nosti tammikuussa esiin virhe- ja ylidiagnosoinnin mahdollisuuden. Aalto-Setälä myös totesi, että riittämätön uni ja liikunta, lisääntynyt digin ja somen käyttö sekä muutokset kouluympäristöissä näkyvät nekin ADHD-tyyppisen oirelun yleistymisenä.
Vakka-Suomessa toimii neurokirjolla olevien lasten vanhemmille oma vertaistukiryhmä. Ryhmän kautta on mahdollista saada käytännön tietoa erilaisista terapiamuodoista, lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista ja kaikesta muustakin, jotka vaikuttavat perheen arkeen. Ryhmässä ei kysellä kenenkään diagnooseja, vaan mukaan saa tulla jos tuntee, että lapsi on erityinen.
Toisinaan julkisuudessa erityislasten vanhemmat ovat kertoneet, että eivät halua liikkua julkisilla paikoilla, koska pelkäävät tulevansa leimatuiksi lapsensa käytöksen vuoksi. Neurokirjon ominaisuudet eivät näy päällepäin ja kaikesta ennakoinnista huolimatta lapsi saattaa joutua hallitsemattoman tunnemyrskyn kouriin eikä ulkopuolinen näe kuin kiukuttelevan lapsen. Kaikki julkinen kiukuttelu ei tietenkään johdu neurokirjon haasteista. Ymmärtäväinen hymy vanhemmalle tai lapselle ei kuitenkaan varmasti pahoita kenenkään mieltä.
Kun puhutaan neurokirjon ominaisuuksista, puhutaan usein arkisista haasteista ja niiden voittamisesta. Pari- ja perhepsykoterapeutti Elena Hering muistuttaa kuitenkin, että neurokirjolla oleminen on oma supervoimansa. Tämä on hyvä etenkin lasten ja nuorten itsensä pitää mielessään. Itseään ei pidä katsoa vain ongelmien ja haasteiden läpi vaan nimenomaan vahvuuksien kautta.
Hanna Hyttinen
hanna.hyttinen@laitilansanomat.fi