Elina Lahti/SSS
Tänä vuonna on odotettavissa oikea ampiaiskesä. Tästä kertovat sekä loppukevään ja alkukesän runsaat ampiaishavainnot että itärajan takaa tulvahtaneet herhiläiset, joita on tänä vuonna havaittu tavallista enemmän pitkin eteläistä Suomea.
– Tuntuu, että ampiaisia on nyt paljon, sanoo Jaakko Kullberg.
Aiemmin Luomuksessa työskennellyt hyönteisasiantuntija, nyttemmin Sitowise Oy:n palkkalistoilla oleva Kullberg selittää, että hyönteisilläkin on kannanvaihteluja.
Ampiaisten kannanvaihtelun huomasi etenkin keväällä, jolloin talvehtineet kuningattaret etsivät sopivia pesäpaikkoja. Salolaiskodin sisältä kyydittiin jopa päivittäin ulos ampiaisia, jotka tunkivat talon rakenteista sisälle.
Lisäksi saattoi bongata tavallista kookkaamman ampiaislajin herhiläisen, jonka tiedetään vaeltaneen lounaiseen Suomeen saakka.
Myös Luonnonvarakeskuksen tutkija Jouni Sorvari tietää herhiläishavainnoista, joita on tullut maan eteläosista. Hän sanoo, että Suomessa esiintyvistä herhiläisistä suurin osa tulee itärajan takaa, sillä Suomessa herhiläinen ei oikein ehdi tuottaa uusia kuningattaria seuraavaa kesää varten.
– Yleensä kesä jää liian lyhyeksi, hän sanoo.
Herhiläistä tavataan useammin maan kaakkoisosista, mutta Suomeen vaeltaneita herhiläisiä on havaittu Turkua ja Saloa myöten.
Sorvari sanoo, että paras todistus herhiläisestä on kuva.
Herhiläisen tunnistaa muista ampiaisista suuremman koon perusteella. Kuningatar on noin kolme senttimetriä pitkä ja työläiset kahdesta sentistä kahteen ja puoleen senttiä pitkiä.
Jos herhiläisen pääsee näkemään läheltä, sen tunnistaa punaruskeasta kuvioinnista pään ja keskiruumiin alueella. Takaruumis on kuitenkin mustakeltainen.
Lentoäänikin on hyvä tuntomerkki.
– Herhiläinen pörisee lentäessään, Sorvari kuvailee.
Maamme suurimman ampiaisen voi kuitenkin sekoittaa toiseen lähes yhtä kookkaaseen ampiaiseen.
– Pensasampiaisen kuningatar saattaa olla samaa kokoluokkaa kuin herhiläistyöläinen.
Lisäksi Sorvari tietää parin pistiäislajin aiheuttaneen sekaannusta.
– Jättipuupistiäinen pörisee myös lentäessään, mutta sillä on takaosassa näkyvillä valtava piikki ja se on väritykseltään kokonaan keltamusta.
Ampiaisia pelkääville herhiläisen ei isosta koosta huolimatta pitäisi aiheuttaa suurta huolta, sillä hyönteinen on Sorvarin mukaan kohtuullisen harmiton.
– Herhiläinen ei ole niin äkkinäinen kuin muut ampiaiset. Se luottaa ehkä kokoonsa ja ääneensä, hän pohtii.
Herhiläisen pesiin ei välttämättä törmää kovin helposti, sillä pesät ovat luonnossa usein ontossa puussa.
Herhiläisen pesälle sattuvan on syytä kuitenkin olla yhtä varovainen kuin muidenkin ampiaisten pesien lähellä. Sorvarin kokemusten mukaan kannattaa pidättää hengitystä niin, ettei puhalla pesää kohti. Lisäksi nopeita liikkeitä tulee välttää.
Mahdollinen herhiläisen pisto ei hänen mukaansa ole sen vaarallisempi kuin muidenkaan ampiaisten pisto.
Eri ampiaislajeilla on erikokoisia pesiä (yhteiskuntia). Herhiläispesien lisäksi suurimpia ovat Sorvarin mukaan piha- ja saksanampiaisten pesät.
– Niissä voi olla 7 000–10 000 ampiaista.
Pihapiireissä näkyvät pienemmät ampiaispesät ovat Sorvarin mukaan yleensä räystäs- tai norjanampiaisen pesiä.
Tähän vuoden aikaan herhiläiset ja muut ampiaiset saattavat olla vähemmän huomaamattomia, sillä pesät ovat vasta kasvamassa.
– Yhteiskunnat ovat vielä pieniä, mutta ne lähtevät vinhaan kasvuun, hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg sanoo.
Kun ampiaisia alkaa näkyä enemmän ja ne koetaan harmillisiksi esimerkiksi ulkona oleskeltaessa, Kullberg antaa vinkin, jolla pörriäisiä voi houkutella kauemmaksi.
– Kannattaisi perustaa ruokintapaikka, jossa on esimerkiksi sokeria, mehua, punaviiniä, hän luettelee.
Loppukesästä esimerkiksi grilliherkkujen kimppuun käyvät ampiaiset kielivät Jouni Sorvarin mukaan siitä, että ampiaisyhteiskunta on iso. Nämä ampiaiset ovat lähinnä piha- ja saksanampiaisia.
– Siellä on paljon pikkusiskoja ja -veljiä, joilla on nälkä, hän sanailee.
Kesäisin ampiaisia voi nähdä pörräämässä ruuan haussa myös torien kalatiskeillä.
– Myös grillattu broileri ja muu liharuoka houkuttelee ampiaisia.