Ari Anteroinen
– Lippuja on myyty enemmän kuin koskaan ennen, totesi Jazzkukko-festivaalin isä Kari Antila kiitellessään yleisöä oman esiintymisensä jälkeen.
Tarkkaa lukumäärää hänellä ei ollut kuitenkaan kertoa vielä lauantaina festivaalin päätapahtuman eli Laitilan torin ja kirkkopuiston konsertin kuluessa.
Mutta kyllähän sen jokainen paikalle saapunutkin näki, että porukkaa oli selkeästi enemmän kuin ennen. Väkeä oli tullut pidemmältäkin kuulemaan taidokkaita muusikoita, ja sääkin oli mitä sopivin. Ei ollut liian kuuma, mutta vilukaan ei tullut liki. Pieni muutaman minuutin mittainen sade ei tahtia haitannut.
Puistokonsertin alussa kuultiin viime vuoden jazzkitarakilpailun voittajaa Elis Krzywackia yhtyeineen. Menoa tarkkailivat hieman etäämpänä lavasta ryhmä turkulaisia miehiä. Kalle Heurlin, Juha Kaartinen, Tapani Kasurinen ja Jarmo Ojala kertoivat tulleensa Jazzkukkoon nyt ensimmäistä kertaa.
– Täällä kuulee sentään jazzia. Erityisesti meitä kiinnostaa Mike Stern & Randy Brecker Band, mutta kyllä me muitakin aiomme kuunnella ja nautiskella tunnelmasta, totesi Heurlin.
– Jazzkukko on tällainen mukava ja pieni festari, lisäsi Ojala.
Seuraavaksi lavalle nousi isäntä itse. Kari Antila oli saanut mukaansa suomalaisen jazzin saksofonistilegenda Eero Koivistoisen.
Koivistoinen totesi keikan jälkeen soiton maistuneen oikein hyvältä.
– Kiva bändi ja mukava ohjelmisto. Kiva olla ensimmäistä kertaa tällä festarilla.
Antilan ja Koivistoisen yhteinen historia ei kovin pitkä ole.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun soitimme yhdessä. Jokin aika sitten tuossa nähtiin ja tutustuttiin, Koivistoinen kertoi.
78-vuotiaan fonistin soitto kulkee edelleen komeasti.
– Pidän soittotaitoa yllä. Ei se itsekseen pysy. Pitää treenata ja soittaa tarpeeksi.
Kokenut jazzmuusikko sai vastata myös kysymykseen, minkälainen on suomalaisen jazzin tulevaisuus.
– On tullut valtava määrä nuoria uusia muusikoita. Koulutuksen taso on noussut huikeasti niistä ajoistan kuin minä aloitin, Koivistoinen vastasi.
– Se on sitten toinen asia, mistä löytyy muusikoille töitä. Siinä on se probleema.
Keikan jälkeen ei Antilaa päästettykään lavalta pois. Lavalle saapui Suomen Jazzliiton puheenjohtaja Petteri Klintrup onnittelemaan kymmenvuotiasta Jazzkukkoa.
Myöhemmin haastattelussa Klintrup totesi Antilan ja Jazzkukko ry:n olevan Suomen Jazzliiton aktiivisimpia jäseniä.
– Halusimme näin merkkivuonna muistaa heitä. Täytyy sanoa, että he ovat tehneet sinnikästä ja pyyteetöntä työtä, Klintrup sanoi.
Suomessa on suuren ja mahtavan, joskin nyt taloudellisessa kurimuksessa olevan, Pori Jazzin lisäksi lukuisia pienempiä jazztapahtumia, siinä joukossa Jazzkukko.
– Se on hienoa, että sellaisia on. Tässä ”monsterin” eli Pori Jazzin vieressä on tällainen ihanan pieni, todella tunnelmallinen ja hyvin järjestetty festari. Tämä on ihan parasta. Täällä suurin osa yleisöstä todellakin kuuntelee esiintyjiä ja on kiinnostunut, mitä tapahtuu.
Lauantai jatkui svengaavasti Sami Pitkämön orkesterin tulkitessa monille tuttuja biisejä Sinatrasta Louis Jordaniin ja jopa kotimaisiin klassikoihin, kuten Pave Maijasen Lähtisitkö . Pitkämö saikin yleisön laulattamisineen vähän enemmän eloa aikaiseksi juhlakansaan.
– Samin ääni on kuin punainen samettikangas, minkä päälle on kaadettu kolme kiloa hunajaa, totesi yleisön joukosta bongattu raumalainen laulaja Sari Hurme.
Elämänkumppani Jani Pelkiö taas kehui Jazzkukkoa ja Kari Antilaa estoitta.
– Kun Kari silloin kymmenen vuotta sitten tuli luvanneeksi, että Laitilaan tulee Jazzkukko-festivaali, niin mies on ollut puheittensa mittainen. Ajattele nyt, tuossa kirkon vieressä esiintyy tänään maailmankuuluja esiintyjiä, Pelkiö huokaili.
Iloisin ilmein tunnelmasta nauttivat myös alkujaan porilainen, nyt Belgian Brysselissä asuva Johanna Rounio ja Karl Ferre Iso-Britannian Cambridgesta.
– Tunnemme Karin kanssa toisemme pitkältä ajalta Belgian kautta. Hän on ollut aktiivinen siellä musiikin parissa ja on tuonut suomalaisia esiintyjiä sinne, Rounio mainitsi.
Ehkäpä illan odotetuimmat esiintyjät Mike Stern & Randy Brecker Band halusivat suuren maailman tyyliin lavalle ja lavan taakse juuri oikean väriset pyyhkeet, eli mustat, ja juomaksi kelpasi vain Coca-Cola, eikä paikallisen panimon ja festivaalin sponsorin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan virvokkeita. Tämän raiderin pykälän, niin kuin kaikki muutkin, järjestäjät toteuttivat mielihyvin. Näin mikään seikka ei päässyt häiritsemään taidokasta ja hyvin yleisöön uponnutta keikkaa.
Yleisön joukosta bongattiin myös jalkapalloseura Tampereen Ilveksen kunniapuheenjohtaja ja entinen Suomen Palloliiton puheenjohtaja, nyt kunniajäsen, Markku Lehtola. Miehellä oli yllään punainen Jazzkukko-paita.
Mutta mikä toi miehen Laitilaan?
– Mehän olemme vaimon kanssa molemmat kotoisin Laitilasta ja vietämme vaimon kotipaikassa hyvin paljon aikaa. Olemme paljon täällä, vaikka koti onkin vielä Tampereella, Lehtola kertoi.
– Olemme käyneet Jazzkukossa monena vuonna ja viime vuonna innostuimme lähtemään mukaan vapaaehtoistyöntekijöiksi.
Lehtolan vaimo toimi back stagen puolella ja Markku oli aita- ja mainoslakanatyöryhmässä.
– Musiikki on suuri intohimoni. Livemusiikki on aina hienoa. Tykkäsin todella tuosta Sternistä ja Breckeristä, mutta muista myös. On ollut erittäin hieno ilta!
Järjestäjien mukaan Laitilan Jazzkukon kautta aikain tunnetuin artisti, brittiläinen sielukas laulajatar Imaani sai kunnian lopettaa bileet soulia ja r´n´b:tä sisältäneellä showllaan. Tässä vaiheessa iltaa osa yleisöstäkin lopulta uskaltautui lavan edustalle ja laittoi lantioita keinumaan illan hämärtyessä.
Kymmenes Jazzkukko päättyi kunnon bileisiin.
