Torren laavusta ei useinkaan kuule puhuttavan. Jo parhaat päivänsä nähnyt suloinen laavu nököttää hiljaa metsän suojissa, eikä sinne eksy aivan vahingossa. Vaikka laavu ei olekaan uutuudenkiiltävä, se tarjoaa silti kaikki tarvittavat puitteet mukavaan retkipäivään, makkaranpaistoon ja luonnon ihasteluun.
Ajan Kantatie 43:a kohti Ukia. Kodjalan risteyksen kohdalla laitan vilkun päälle ja käännyn oikealle, Sorolantielle. Jatkan Sorolantietä 1,4 kilometriä, kunnes käännyn vasempaan, Torrentielle. Siitä vasta alkaakin suunnistaminen, sillä laavulle ei ole kunnollista osoitetta.
Onneksi olen käynyt siellä ennenkin, ja pienen hiekkatien haarautuessa vasemmalle, tunnistan sen oikeaksi suunnaksi. Torrentieltä risteykseen kertyi matkaa siis 1,1km. Hiljennän vauhtia, sillä hiekkatie on hyvin kapea. Parinsadan metrin jälkeen vasemmalla puolella tietä on pieni levennys, jota käytän parkkipaikkanani. Laavu pilkistää jo puiden takaa vilkaistessani oikealle puolelle tietä.
Laavulle on hiekkatieltä vain kymmenisen metriä, joten myös lasten tai ikäihmisten on helppo päästä paikalle. Pienessä katoksessa on polttopuita, joskin ne ovat käymässä vähiin. Hieman kauempana on vielä huussi. Itse laavu on perinteinen hirsilaavu, jonka edustalla olevat penkit kehystävät kivistä tulisijaa.
Istahdan laavulle ja katselen metsää ympärilläni. Kuivaa kangasmetsää, sanoisin. Laavun edestä maa viettää alaspäin ja mäntyjen takaa näkyy peltoaukea. Kuuntelen luonnon ääniä. Tuuli suhisee ja jostakin kuuluu linnunlaulua, onkohan se pajulintu? Laavun ympärillä on paljon sammalpeitteisiä kiviä. Pieni lintu pyrähtää yhdelle kivistä ja lirauttaa laulunsa. Pitäisi olla lintukirja mukana, jotta tunnistaisin kaikki metsän siivekkäät asukit.
Sytyttäessäni nuotiota, huomaan tulisijan ritilällä liikettä. Mustakeltainen nelivyöjäärä heiluttelee tuntosarviaan ja oikoo jalkojaan. Tarjoan jäärälle kyytiä laittamalla kepin sen viereen, ja nostan ötökän varovasti pois savusta. Se kiipeää hitaasti pois kepiltä ja mönkii heinikkoon.
Palaan takaisin tulen ääreen ja nostan ritilälle makkaran sekä lihapiirakan. Herkullinen tuoksu leijailee savun mukana. Keskityn tuijottamaan vehreää metsänpohjaa ja yritän tunnistaa mahdollisimman monta kasvia. Näen kynsisammalta ja mustikkaa, mutta eniten tilaa on vallannut oravanmarja.
Laavu on sijainniltaan mainio, sillä se on täysin omassa rauhassaan mutta silti lyhyen matkan päässä kaikesta. Laavu ei kuitenkaan taida olla monen tiedossa. Olen käynyt Torren laavulla nimittäin useasti, enkä kertaakaan ole törmännyt muihin retkeilijöihin.
Torren laavu
- Kenelle? Metsän rauhasta nauttiville, retkiruoan rakastajille, isoille ja pienille retkeilijöille.
- Miksi? Perinteinen laavu hyvällä sijainnilla.
- Mitä mukaan? Mukavasti vaatteita, hyvät eväät ja lintu- tai ötökkäkirja, jos kiinnostusta riittää.
- Mutta… Ensimmäisellä kerralla paikalle suunnistaminen saattaa tuottaa vaikeuksia.
