Pirjo Koski
Valaisevat yöpilvet eli lyhyesti yökköset syntyvät pienistä jääkiteistä yläilmoissa. Niiden lähteenä toimivat muun muassa tulivuorien purkauksien ja rakettilaukaisujen hiukkaset sekä meteorien pöly. Yökköset näkyvät vain, kun aurinko on laskenut kesällä 4 asteen tuntumaan horisontin alle, eli ne ovat puhtaasti kesäöinen ilmiö.
Heinäkuun alussa istuin Haarossa ystävieni mökin kuistilla ja kuuntelin hiljaisuutta. Länsi-Laitilassa viimeiset äänitulokkaat tulevat Kalannin aurinkovoimaloilta. Yöaikaan tehtävät kiviporaukset kantautuvat meille mäen päällä asuville avonaisesta ikkunasta suoraan sisätiloihin.
Puolen yön jälkeen pesin hampaat ja valmistauduin nukkumaan. Onneksi huomasin katsoa puhelintani. Ystäväni oli laittanut yökköhälytyksen.
Ulos päästyäni yllätys oli todella suuri: lännen puoli oli käytännössä lähes pilvetön. Unimaa saisi odottaa nyt hetken.
Syöksyin hakemaan mökistä kameraa sekä jalustaa ja ajoin vähän matkan päähän peltosuoralle, josta näkyvyyttä avautuu joka puolelle. Ajaessani nousi sumu, joka oli luonnollinen jatkumo kahden päivän sateille.
Päivällä löytämäni hulppeat kukkaniityt olivat tuhdin sumun pauloissa, joten jouduin kurvaamaan Haaron kylää halkovalle tielle, joka kulkee matalalla harjulla poikki kylämiljöön. Sumu jäi peltojen painanteisiin.
Kylätien varressa antoivat loputkin tavalliset pilvet periksi. Pohjoisen suunnalle jäi matalalle killumaan tumma pilvilautan reuna sekä muutamia alapilvien riekaleita, jotka vaelsivat pitkin sinisenä näkyvää yötaivasta yökkösien hohtaessa maagista, hopeista valoaan.
Miten äkkiä sään muutos kävikään, en voinut kuin jälleen kerran ihmetellä yläilmakehän tuulen voimaa. Vilkaisu ympäröivään taivaaseen kertoi myös sen, että aukeava yökkösien peittämä kesäinen taivas olisi väliaikainen hupi. Pilvilauttoja meni ja tuli. Ilmastonmuutos on tosiasia ja näkyy valitettavasti lisääntyneenä pilvisyytenä, joka hankaloittaa kuvaamista.
Pistin kameran töihin. Oli vaikeaa sommitella vierasta ympäristöä. Muutama ruutu meni oikean kuvakulman ja perspektiivien hallintaan. Sitten kytkeytyi kunnollinen flow-tila päälle, ja sommittelu alkoi sujumaan kitkatta. Nautin vallitsevasta yökkösnäytelmästä täysin siemauksin kameran ikuistaessa näkymiä.
Pitkästä aikaa kuvaaminen oli oikein antoisaa. Vielä mukavampaa asiasta teki se, että seuraavana päivänä ei ollut mitään velvollisuuksia nousta ylös, vaan saisin nukkua niin kauan, kun unta riittää. Tien reunoilla kasvavat valkeat mesiangervojen kukat sekä kamomillasauniot ikuistuivat yökkösien kanssa samoihin kuviin kuvaajan hymyillessä suupielensä puuduksiin.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.