Marja-Liisa Mutka
Vakka-opiston syksyn ohjelmasta tekee mieli valita vaikka mitä. Elollisen olennon keho rappeutuu ja kangistuu, ja lihasvoima vähenee ikääntymisen edetessä. Tarvitsen siis liikuntaa ja voimaharjoittelua – näin järkeilin. Mitä ottaisin, että motivaatio riittäisi kevääseen asti?
Aloin harrastaa ratsastusta vähän yli 10-vuotiaana. Laji oli mieluisa ja seurasi mukanani vuosikymmeniä. Toissa kesänä kokeilin, vieläkö rakkaus olisi tallella, ja nousin taas hevosen selkään. Muutamia kertoja kaikki sujui hyvin, ja olin toiveikas. Mutta sitten kohdalleni osui ratsu, jonka kanssa emme olleet samaa mieltä siitä, mitä ratsastuskentän tietä kuljetaan ja mihin suuntaan. Kun tämä jatkui seuraavalla ratsastustunnilla, luovutin.
Innostuin juoksukoulusta syksyllä 2018. Kurssin lähtötaso oli sohvaperuna ja tavoitetaso kymmenen kilometrin juoksu. Piti muistaa peet eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Tämä sääntö määräsi vauhdin. Juoksemisen opettelu oli hauskaa, paitsi mäkitreenit ja intervallit. En päässyt maaliin eli 10:n juoksu on vielä juoksematta.
Ikääntyvän ihmisen aivoille tanssi on kuulemma hyvä laji. ”Säännöllinen tanssiminen – – tukee muistia, keskittymistä ja luovuutta, tuottaa aivoille kognitiivista haastetta ja lieventää stressiä.” Näin kirjoittaa neurotutkija Hanna Poikonen Aivopankin verkkosivulla. Eräänä syksynä kokeilin salsaa. Totesin, että askelien muistaminen ja rytmissä pysyminen todellakin vaatii keskittymistä. Koska vartalotyyppini ja liikkeiden viehkeys ja notkeus olivat jotain muuta kuin Lambada-tytöllä, oman peilikuvan näkeminen harjoitussalissa tuppasi väkisinkin naurattamaan.
Nyt valikoin opiston ohjelmasta kuntosalin, joogan ja kahvakuulan. Sitten mieleeni tulivat ne marraskuun pimeät, sateiset illat, jolloin harrastusryhmän kokoontumiseen lähteminen ei houkuttele. Tästä minulla on kokemusta. Onneksi ohjelmasta löytyy myös etäkursseja. Olen ollut kahvakuulan etäkurssilla aikaisemminkin ja todennut sen hyväksi. Ei tarvitse lähteä mihinkään. Jumppamatto lattialle, tietokone auki ja zoom- tai teams-yhteys päälle. Valmentaja ohjaa ja minä teen. Ei tarvitse miettiä, miltä mahdan näyttää – teen ainoastaan itselleni. Katsomossa on vain Siiri-staffi, joka ensimmäisen kerran alkuhämmästyksestä toinnuttuaan ei enää jaksanut seurata edistymistäni.
Koska liikkumisessa säännöllisyys ja jatkuvuus ovat tärkeitä, on parempi valita kursseja maltilla. On viisautta tiedostaa oma jaksaminen. Taidan karsia omaa listaani vielä. Siiri lähettää terveisiä kaikille tutuille ja kertoo omien treeniensä sujuvan oikein mukavasti.
Kirjoittaja on työssäkäyvä eläkeläinen, joka sittenkin harkitsee vielä tanssia.