Pertti Pokki
Työn tuottavuus on kymmenkertaistunut 50 vuodessa, vaikka työaika ei ole merkittävästi vähentynyt vastaavassa ajassa. Matti ja Teppo lauloivat aikanaan tekevänsä töitä joka päivä, mikä tietenkin on räikeässä ristiriidassa työaikalain 5 § mukaan.
Tuo työajan pituus ei varmasti tehostanut heidän työn tuottavuuttaan. Joku varmaan olettaa, että työajan pituus nostaa tuottavuutta. Tietenkin silloin, jos pidennetyn työajan tuotantopanoksen saa ilman kustannuksia.
Työstä on kehittynyt tämmöinen taloudellisen tuottavuuden moraalinen elementti, jolla me mielellään ihastellaan työtämme. Sillä saamme yhteisön sekä ihmisten sosiaalisen hyväksynnän. Kumpi tämä on, työtä itsetunnon korostamiseen vai ainoastaan ansiotulon saamista?
Työ on monelle ihmiselle tekemistä ilman rahallista arvoa. Tällä ei ole mitään tekemistä oman talouden tai yhteiskunnallisen tuottavuuden kanssa (taide). Työn käsitykseen nykyisin yleisellä tasolla liitetään rahallinen tulo ja ihmisen status sekä yhteiskunnallinen asema yhteisössään. Kaipaako sitä itselleen oman arvon tyydytystä työn tuloksesta, joka ei ole rahallinen?
Kuinka työelämä muuttuu todennäköisesti tulevaisuudessa? Varmasti muuttuu melko dramaattisesti. Työ varmaan määritellään uudella tavalla. Onko työ tuotannollisesti arvokasta vai henkisesti arvokasta? Minkä verran ihmiset käyvät työpaikoilla, minkä verran he tekevät kotona töitä? Onko se aika, joka kuuluu olla määriteltynä työpaikalla, vai onko vain työn tuottavuus ratkaisevaa? Koko työ perinteisessä muodossa tulee varmaankin muuttumaan, ja se on jo nyt muuttunut.
Varmasti on joukko töitä, joita joudutaan hoitamaan varsinaisilla fyysisillä työpaikoilla. Mutta mikä on se työpaikka, tuotannollinen vai joku muu? Olen kuitenkin varma, että niidenkin kohdalla työn tekemisen luonne tulee muuttumaan. Haluamme sitä, tai emme. Taruhenkilö Don Quichotte taisteli tuulimyllyjä vastaan aikanaan, huonolla menestyksellä kylläkin.
Oikeastaan 1900-luvun alusta asti työn arvon on muodostanut ainoastaan sen rahallinen merkitys. Tiivistetysti, tuottavuus on rahaa, ja muu on myös tuottavuuden tuoma rasite. Tuntuu mielestäni pahalta tällainen ajatuksen kulku.
Ehkäpä tässä korostuu se perinteinen luterilainen työn käsitys, ”otsasi hiessä sinun pitää leipääsi ansaitsemaan”. Ehkä tässäkin löytyy ristiriitaisuutta valitsevan työn käsityksen ja hyväksytyn sosiaalipolitiikkamme kanssa. Kansalaispalkka?
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu vuodesta 1989.