Elokuun alkupuolella ilta meni hermostuneesti jännittäen, syntyisikö meille povattua yösalamointia. Pitkästä aikaa tuleva ukkosjahti vähän arvelutti, nimittäin vain muutama vuorokausi ennen yön näytelmää sain päiväsaikaan muistutuksen siitä, miten vaarallista salamointi voi olla. Lukijalle huomautus, että minulla ei ollut mukani kameraa tai jalustaa, joka voisi selittää helpommin sen, mitä seuraavaksi tapahtui.
Olin lähdössä jalkaisin katsomaan, miltä taivas kylätieltä katsottuna näyttää, kun Pyhärannassa syntyi ukkostava alue. Rannikolla lyönyt salama kulkeutui aina Laitilan Salonkylään asti osuen portinpielessämme kasvavaan koivuun ja hypäten siitä allekirjoittaneen takaraivoon.
Kesti hetken ymmärtää, mitä oikein tapahtui. Salaman ”sivuisku” tuntui lähinnä siltä, kun pääni olisi osunut paimenpoikaan. Mikäli isku olisi ollut suora, niin Laitilan Sanomista puuttuisi pysyvästi yksi kolumnisti.
Sähköiskun jälkeen maistui suussani viisi vuorokautta metalli ja takaraivo tykytteli. Onneksi neurologisia oireita ei ilmaantunut enempää. Salama tönäisi allekirjoittanutta kuin muistuttaakseen, miten tappava voima sillä voi olla. Pelkoa ukkosiin tai salamointiin ei lähikontaktissa muodostunut, vaan tilalla oli uudenlainen kunnioitus.
Reippaasti ja rohkeasti lähdimme aviomieheni Rikun kanssa tuona yönä kuitenkin matkaan. Hämärä laskeutui ja etelän puolella olevat pilvet välkkyivät parinkymmenen sekunnin välein.
Kohta pohjoinen sekä koillinen taivas alkoivat vilkkumaan kilvan. Elosalamoita, kalevantulia ja tavallisia salamoita välkyttelevä pitkä pilvinauha ulottui Porista pitkälti Pyhäjärven eteläpuolelle. Salamointi oli tiuhaa. Parhaimmillaan taivas valaistui kymmenen sekunnin välein. Väliin ukkonen murahteli ja jyrisi ollen lähimmillään viiden kilometrin päässä.
Parasta illassa oli se, ettemme saaneet kuin kaksi vaivaista tippaa sadetta eli kuvauspaikan valinta meni kerrankin oikein. Yön saldo oli yli 200 nähtyä salamaa, kalevantulta tai elosalamaa. Salamointi kesti hulppeat viisi ja puoli tuntia. Kotiuduimme aamulla neljältä.
Yöllä otetutut kuvat näyttivät jälkikäteen katsottuina melkoisen apokalyptisiltä. Öinen luontomutsin järkkäämä disco oli eräs parhaista, joita on uralle mahtunut.
Lenkkeilyt kannattaa jättää ukonilmalla väliin. Turvallista ukkosta ei ole olemassa, vaikka siihen olisi matkaa parikymmentä kilometriä. Pelätä ei tarvitse, mutta järkeä pitää käyttää.
Jos lenkille on kuitenkin pakko päästä, jättäkää ainakin sateenvarjot suosiolla kotiin. Se kapistus imee salamoita puoleensa.
Kirjoittaja on laitilalainen ilmiökuvaaja.