– Täällä on todennäköisesti ollut iso kasa liito-oravan jätöksiä, jotka ovat kevään ja kesän kuluessa maatuneet. Tästä löytyi myös muutama tunnistettava papana heinäkuussa, Otsamo kertoi.
Hänen ympärilleen oli kokoontunut metsäalan ammattilaisia lähiseudulta. Meneillään oli Liito-orava talousmetsässä -koulutus, joka on osa Liito-orava Life -hanketta. Sen yhtenä tavoitteena on viestittää metsänomistajille ja metsäammattilaisille keinoista, joilla voidaan hyödyntää talousmetsiä ilman, että liito-oravan elinmahdollisuudet heikentyvät.
Myöhemmin samana iltana saman puun alle kokoontui joukko metsänomistajia. Otsamon mukaan Laitilassa pidetty koulutus oli löytänyt yleisönsä, sillä illan tilaisuuteen oli ilmoittautunut 30 metsänomistajaa.
Koulutus järjestetttiin Laitilassa Krouvin alueella, järeitä lehtipuita ja kuusia kasvavassa vanhassa lehtometsässä. Otsamon mukaan kohde on liito-oravan kannalta erinomainen, koska siellä on järeitä kolohaapoja pesäpuiksi ja kuusten tarjoamaan suojaa. Lisäksi alueelta löytyy puustoisia kulkureittejä ja lehtipuuta ravinnoksi.
– Maanomistaja tietää liito-oravien pesineen alueella jo pitkään. Tosin viime vuosina liito-oravien tai -oravan läsnäolosta kertovien papanoiden näkeminen on ollut harvinaisempaa, Otsamo kertoi.
Otsamon mukaan metsäammattilaisten on tärkeää osata tunnistaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat, koska niitä ei saa luonnonsuojelulain mukaan hävittää tai heikentää. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka muodostuu pesäpuista ja niiden läheisyydessä olevista puista, jotka antavat ravintoa ja suojaa.
Osallistuneita mietittyvät liito-oravahavainnot. Nykyisin havainnot ovat kaikkien nähtävilläLaji.fi-sivustolla.
– Lisäksi metsänomistaja näkee viranomaisen varmentavat havainnot Metsäkeskuksen metsään.fi-palvelussa ja metsäammattilainen karttajärjestelmissään, Otsamo kertoi.
Koulutuskohteessa on tehty havaintoja 24 vuotta sitten. Vaikka havainnot ovat vanhoja, ne eivät ole vanhentuneita. Liito-oravahavainto tulee ottaa huomioon hakkuun suunnittelussa niin kauan kuin vanhan pesähavainnon kohdalla tai sen lähiympäristöstä löytyy liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueeksi soveltuvaa puustoa.
– Tämä johtuu siitä, että liito-oravan elinpiiri saattaa yksilöiden kuollessa ja kulkureittien heikentyessä väliaikaisesti tyhjentyä, kunnes uudet yksilöt asuttavat sen, Otsamo selvensi.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos maastossa on edelleen liito-oravan elinympäristölle tyypilliset ominaispiirteet, ne tulee säilyttää.
– Jos paikalla on ollut esimerkiksi laajoja tuulituhoja, jotka kaataneet lisääntymis- ja levähdysalueen puuston tai hävittäneet kulkuyhteydet, tilanne on toinen. Havaintoja ei kuitenkaan tällä hetkellä poisteta kartalta, Otsamo kertoi.
Laitilassa onLaji.fi-sivuston mukaan tehty vuoden 2000 jälkeen noin 150 liito-oravahavaintoa, joista tuorein on kolmen vuoden takaa. Valtaosa tehdyistä havainnosta ovat peräisin 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, mutta tuoreempia havaintojakin on yli 30.
Aiemmin liito-oravakartoituksen hoitivat Ely-keskukset, mutta kun luonnonsuojelulakia vuonna 2016 päivitettiin, vastuu kartoituksen laatimisesta siirtyi maanomistajalle, hakkuuoikeuden haltijalle tai puunkorjuusta vastaavalle taholle. Ely-keskus valvoo lain noudattamista.
Vaikka vastuu kartoituksesta on siirtynyt maanomistajalle ja metsäalan ammattilaisille, ei ongelmatapauksissa tarvitse Otsamon mukaan jäädä yksin.
– Ely-keskus kyllä neuvoo ja vaikeissa tapauksissa he tulevat myös maastoon. Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta lähetettiin terveisiä, että heihin kannattaa olla ongelmatapauksissa yhteydessä mieluiten hyvissä ajoin, Otsamo kertoi.
Koulutukseen osallistuneet ammattilaiset kertoivat, että usein he ovat tmaanomistajan ja Ely-keskuksen kanssa hankalassa välikädessä. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ympäristöasiantuntija Markus Nissisen mukaan lakimuutos, joka siirsi kartoitusvastuun maanomistajalle ja hakkuista vastaaville, ei ole ollut täysi onnistunut.
– Luonnonsuojelusta vastaava viranomainen eli Ely-keskus ei enää tee rajauspäätöstä liito-oravan lakisääteisesti turvattavasta lisääntymis- ja levähdyspaikasta. Tästä syntyy välillä eriäviä näkemyksiä viranomaisen ja maanomistajan sekä metsätoimijan kesken, Nissinen sanoi.
– Liito-orava Life -hankkeessa on kuitenkin luotu hyviä toimintamalleja maanomistajan tavoitteiden mukaisen metsätalouden ja liito-oravan suojelun välille, hän jatkoi.
Metsänomistajan voi saada korvausta liito-oravan elinympäristön suojelemisesta.
– Pelkkä liito-oravan esiintyminen ei välttämättä riitä suojelukorvauksen saamiseen. Käytännössä katsotaan aina sitä elinympäristöä eli sitä, onko se maanomistajille vapaaehtoiseen Metso-suojeluun soveltuva, Nissinen kertoi.
Liito-orava onkin hyvä indikaattorilaji. Tämä tarkoittaa sitä, että jos liito-orava menestyy, alue on luontoarvoiltaan hyvä.
– Tällöin metsästä tehdään vapaaehtoinen suojelusopimus. Liito-orava on tällöin lisäluontoarvo, Nissinen selitti.
Fakta
Liito-orava Life
EU:n rahoittama hanke, jossa ovat mukana muun muassa Metsähallitus, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luonnonvarakeskus, MTK, alueellisia Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksia.
Mukana on myös keskeisiä liito-oravakaupunkeja kuten Espoo, Jyväskylä ja Kuopio.
Hanke toteutetaan yhdessä virolaisten kumppanien kanssa, ja näin se kattaa koko liito-oravan esiintymisalueen EU:ssa.
Tarkoitus on selvittää ja ottaa käyttöön sellaisia toimintamalleja, joiden avulla liito-orava saadaan huomioitua maankäytön suunnittelussa.
Hankkeen toiminta-aika on 1.8.2018–31.3.2025.
Liito-orava
Eläimen odotettu elinikä on kaksi vuotta.
Naaraan elinpiiri on noin 8 ja uroksen 60 hehtaaria.
Liito-oravan pääravintoa ovat kesällä lehtipuiden lehdet ja talvella norkot.
Eläin tarvitsee pesä- ja levähdyspuiden lisäksi kulkureittejä elinpiirinsä sisällä ja lisäksi uroksen täytyy päästä liikkumaan myös naaraan elinpiirille.
Liito-orava synnyttää poikaset huhti–toukokuussa.
Alkukeväästä liito-oravan papanat ovat helposti havaittavissa, koska ne ovat silloin okrankeltaisia.
Liito-orava talousmetsässä?
Metsänomistaja näkee tilallaan tehdyt liito-oravahavainnotMetsään.fi-palvelusta.
Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen puusto tulee jättää metsien hakkuissa pystyyn, eikä siellä tule tehdä maanmuokkausta tai raivausta.
Liito-oravan pesäpuiden lisäksi hakkuissa säästetään pesäpuun välittömässä läheisyydessä oleva puusto.
Ruokailupuut, kuten haavat, koivut ja lepät sekä tarvittavaa suojapuustoa tulee myös säästää hakkuissa.
Metsään tulee jättää myös pystykolopuita ja säilyttää metsä hakkuissa sekapuustoisena.
Hakkuissa tulisi säilyttää puustoiset kulkuyhteydet liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä elinpiirin muiden osien välillä.
