– Onko sulla jossain ylhäällä, mitä mökille pitikään muistaa viedä, puoliso kysäisee ohimennen.
No onpa hyvinkin! Klikkaan puhelimestani auki muistiinpanosovelluksen. Avausnäkymä on kuin digitaalinen tilkkutäkki, jonka palat ovat melko sekava kokoelma…no, kaikenlaista: on eri syistä tallennettuja kuvia, monenlaisia muistiinpanojani, linkkejä ruokaresepteihin ja esimerkiksi talteen napattuja lehtiartikkeleita.
Arkistoni saattaa vaikuttaa kaoottiselta, mutta lopulta se toimii kuin junan vessa eli hyvin, huonosti tai hyvin huonosti (mutta kuvittelepa junaa ilman vessaa!). Jotta sekamelskasta löytyisi etsimäni, kirjoitan hakukenttään sanan ”mökille”, ja – rumpujen pärinää – puhelimen ruudulle ilmaantuu muistiin kirjoittamani lista kaikesta siitä, mitä mökille mennessä olisi hyvä muistaa ottaa mukaan.
Korostan: lista asioista, joita tuskin muistaisi, elleivät ne olisi listalla. Tällä kertaa sieltä löytyvät esimerkiksi saunatuoksu ja akkuporakone.
– Ai niin, se porakone, puoliso huudahtaa tyytyväisenä.
Tietystikään hänen kysymyksensä ei ollut hakuammuntaa, vaan puolisokin tietää, että minulta löytyy lista joka lähtöön. En ymmärrä, miten joku pärjää ilman listoja.
”ajatus elämästä ilman listoja tuntuu vähän siltä kuin hapuilisi pimeässä valokatkaisijaa.”
Lista-arkistooni olen tallentanut muun muassa vinkkejä siitä, mitä kirjoja voisin lukea ja mitä sarjoja suoratoistopalveluista katsoa. Samoin tallessa on ehdotuksia, mitä uusia ruokia kannattaisi kokata ja missä taidenäyttelyissä käydä. Olen listannut myös esimerkiksi paikkoja, jotka minun syystä tai toisesta olisi hyvä muistaa: luontokohteita tai päiväreissuksi sopivia paikkakuntia, joista uskon pitäväni.
Tietysti minulta löytyy asiapitoisempia listoja asioista, jotka olisi hyvä hoitaa tänään, tällä viikolla, tässä kuussa tai tänä vuonna. Pitää muistaa esimerkiksi varata koirille rokotusajat, ostaa siistit syyskengät ja sopia, milloin nuohooja pääsisi käymään. Ja silityslauta tarvitsisi ehdottomasti uuden päällisen. Työasioiden hallintaan ovat luonnollisesti aivan omat listansa.
Ei rakkauteni listoihin ole tietenkään mitenkään tavatonta, vaikka olenkin yllättynyt siitä, miten moni ei koe olevansa ollenkaan listaihminen. Minusta ajatus elämästä ilman listoja tuntuu vähän siltä kuin hapuilisi pimeässä valokatkaisijaa.
Eikä kyse ole vain omista tuntemuksistani, vaan listoista on oikeasti myös hyötyä. Listat vähentävät stressiä ja niiden tekeminen helpottaa kognitiivista kuormaa, hehkuttaa psykologi, sujuvan aivotyön asiantuntija ja kaltaisekseni vannoutuneeksi listaihmiseksi tunnustautuva Virpi Kalakoski elokuussa Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa
Listat vähentävät stressiä, koska ne lisäävät hallinnan tunnetta. Allekirjoitan – ei pimeässä hapuilua!
Toisinaan mielen valtaa synkkyyteen vetävä turhautumisen tunne siitä, ettei saa oikeastaan mitään aikaiseksi. Silloin kannattaa katsoa listoja. Kun näkee jo hoidetut asiat, tajuaa konkreettisesti, miten paljon asioita onkaan hoitanut.
– Tuota, ootko nähnyt sitä porakoneen akkua jossain, huikkaa puoliso, kun pakkaan mökkikassiani. Hän näyttää siltä, että on myllännyt työkaluvarastot niin talossa kuin pihavarastossa.
No ei, en muista. Eikä sitä tietoa löydy kyllä miltään listaltanikaan. Mutta ehkä pitäisi?
Solina Saarikoski
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien toimittaja