Nykyisin Varsinais-Suomen sovittelutoimisto hoitaa noin 1200 sovittelualoitetta vuodessa. Yleensä aloite tulee poliisilta. Sovittelutoimisto sitten pohtii, sopiiko tapaus sovitteluun ja viime kädessä asianosaiset päättävät, lähtevätkö he sovitteluun.
Sovittelusta on saatu hyviä kokemuksia. Yhden kokemuksen kertoi Laitilan Sanomissa Anne Ojala, jonka oma poika korvasi ilkivaltaisen tekonsa tekemällä töitä rakennustyömaalla. Ojalan mielestä se kasvatti poikaa paljon enemmän kuin ”mamma betalar”, kuten hän kuvaili vahingonkorvausten maksamista.
Vs. johtava sosiaaliohjaaja Nina Koistinen toivoo, että myös koulut käyttäisivät ulkopuolisia sovittelijoita nykyistä enemmän. Se helpottaisi opettajien ja kuraattorin paineita. Usein on myös niin, että kun sovittelija on täysin vieras ja ulkopuolinen, asianosaiset suhtautuvat tilanteeseen vakavammin.
Sovittelun etuna on, että nuoret itse joutuvat miettimään tilannetta toisen osapuolen tai uhrin näkökulmasta. Sovittelijat auttavat keskustelemaan asiasta, mutta nuorten itse pitää löytää sopuratkaisu, siksi tilanne on hyvin kasvattava. Nuori joutuu ottamaan teostaan vastuuta ja kohtaamaan sen, mihin hänen tekonsa on johtanut.
Nuorten, ja jopa lasten, rikokset ovat tänä päivänä yhä monimutkaisempia, koska niihin liittyy usein some. Rikoksia kuvataan ja videoita levitetään somessa. Tämäntyyppisissä rikoksissa on erityisen tärkeää saada lapset ja nuoret miettimään, miltä teko uhrista tuntuu. Sovittelu opettaa empatiataitoja.
Teija Uitto