14-vuotiaan Sisu-Werner Niemisen voi ensi viikolla tavata Turun kaupunginteatterilla. Teatterin intohimoinen ystävä viettää yhdeksännen luokan työelämään tutustumisviikon itselleen rakkaassa paikassa. Teatterin tenhoa on haastava sanoittaa.
– Se on omanlaistaan. Sellaista ei ole missään. Siinä on paljon eri mahdollisuuksia, myös käsikirjoittamisesta innostunut Sisu-Werner Nieminen sanoo.
Nieminen kuvataan hänen kotipaikkakunnallaan Laitilassa Kaivolan kesäteatterissa, jonka lavalla Nieminen viime kesänä nähtiin Joku tässä mättää -esityksessä Ripa kauppa-apulaisena ja festarikävijänä.
– Nyt ei ole sitä auringonpaistetta, Sisu-Werner Nieminen sanoo kävellessään kesäteatterialueelle.
Ei ole, ei. Vettä sataa taivaan täydeltä. Sisu-Werner Niemistä märkyys ei haittaa. Keli on hänestä kuin Hildur, Islantiin sijoittuva näytelmä, joka tulee marraskuussa kantaesitykseen Turun Kaupunginteatteriin.
– Kaikki klassikot on sateessa tehty, kuten Singin’ in the Rain.
Kaivolan kesäteatterin mäki on syksyllä hiljainen. Jotain näyttämörakenteita on suojattu pressulla. Sisu-Werner Nieminen kiipeää katettuun katsomoon, jonka harmaantuneet puupenkit ovat täyttyneet teatteriyleisöstä jo 1960-luvulta alkaen.
Ensi kesänä alue museorakennuksineen herää taas eloon, ja Sisu-Werner Nieminen haluaa olla mukana. Näytelmätreenit alkavat alkuvuodesta lukuharjoituksilla, sitten jatketaan kohtausharjoituksilla. Aitoon esitysympäristöön Kaivolaan näyttelijät pääsevät vasta myöhään keväällä, kun kelit ovat lämmenneet.
Näyttelemisesssä vahvuuksikseen Nieminen nimeää vuorosanojen muistamisen sekä eläytymiskyvyn. Kesän esityksissä tuli vain yksi suurempi moka, ja sitäkään ei yleisö havainnut.
Festarikohtauksessa hän unohti laittaa kaksi paitaa päällekkäin, jotta toisen voi nopeasti heittää pois. Roolivaatteet auttavat näyttelijää hyppäämään eri hahmoihin. Vaatteiden avulla myös katsoja ymmärtää roolien muuttuvan, vaikka näyttelijä olisikin sama. Tilanteen Nieminen ratkaisi juoksemalla kiireellä mäkeä alas saunalle hakemaan puuttuneen paidan.
– Sitten pieni hengähdystauko, ja mietin, että miten tämä nyt tästä.
Toisaalta tällainen saattaisi olla suunniteltuakin. Viimeisessä näytöksessä on nimittäin ennemmin sääntö kuin poikkeus, että näyttelijät tietoisesti toimivat hieman eri tavalla kuin aiemmin. Se haastaa kanssanäyttelijöitä.
– Muutoksia voi tapahtua. Aina voi jotain kehittää viimeiseen esitykseen.
Teatteri on Sisu-Werner Niemisen mukaan jotenkin aina kulkenut hänen mukanaan. Vakka-Suomen kansalaisopistossa hän on suorittanut teatteritaiteen perusopinnot. Kehittymiskohteikseen nuori näyttelijä nimeää iskut ja painotukset, mikä tarkoittaa vuorosanojen ja toiminnan oikea-aikaisuutta ja voimallisuutta.
Näytteleminen jännittää aina. Erityisen kutkuttavia ovat ensi-illat, kun rutiinia ei vielä ole ja katsomossa on paljon tuttuja. Sisu-Wernerin mukaan ennen esitystä jännitys nousee, mutta kun näytelmä lähtee rullaamaan, tietää, että nyt mennään, esitystä ei voi pysäyttää.
– Aina on pieni jännitys. Se ei lähde pois, eikä sen kuulukaan.
Nieminen käy katsomassa kaikki lähiseudun teatteriesitykset, hyvät moneen kertaan. Haastatteluviikolla hänen ohjelmassaan oli ooppera Turun kaupunginteatterissa sekä Ranskalainen pyjama Rauman teatterissa.
Teatterin lisäksi Sisu-Werner Nieminen on esiintynyt elokuvaa ja teatteria yhdistävässä trilogiassa Kullervon kirot, Talvikki ja Sotkan muna. Munamarkkinoiden lavalla hän haastatteli viime vuonna näyttelijä ja somepersoona Axel Milliamia, edellisvuonna sosiaalisen median vaikuttajaa Vilichiliä.
– Haastattelut ovat mukavia, koska niissä pääsee tutustumaan ihmisiin. Se on hauskaa.
Juontokeikkoja Nieminen ei halua suunnitella loppuun asti.
– Hyvä kun on jotain valmisteltuna, mutta hetkestä saa mukavasti sellaisia nopeita reagointeja.
Teatterin lisäksi Sisu-Werner Nieminen on harrastanut jo vuosia rumpujen soittoa. Hän kuuluu toista kautta Laitilan nuorisovaltuustoon, jonka kautta hän osallistuu elinvoimajaoston kokouksiin.
– Ne on ihan kiinnostavia seurata. Sitä kautta pysyy todella hyvin kartalla. Samalla ymmärtää realiteetit, joita kunnan toiminnassa on.
Teatteriharrastus ei ole ihan jokaisen teinipojan harrastus.
– Kaverit ovat käyneet yksin ja porukalla katsomassa. Se on ollut hieno juttu.
Tänä syksynä Turun kaupunginteatterin näytöksistä Sisu-Werner Niemistä on sykähdyttänyt Tiranan sydän, jossa näyttämö taipuu moneen. Once -musikaali on hänestä vaikuttava.
– Rauman kaupunginteatterissa Paula on hyvä. Se ei ehkä ole syvällistä, mutta laulut ja tarina kulkevat.
Jo päättyneistä näytännöistä Sisu-Werner Nieminen nostaa esiin Ei kertonut katuvansa.
– Se oli todella kiehtova. Näytelmä pohjautuu erilaiseen sotaromaaniin, ja se toimi hyvin näyttämötoteutuksena. Lavasteina saattoi olla vain 5–6 puulaatikkoa, mutta tunteet olivat niin aidot.
Ei ole yllätys, että Sisu-Werner Nieminen toivoo teatteriharrastuksen jatkuvan läpi elämän.
– Ehkä siitä olisi tulevaisuudessa jopa ammatiksi.
