Maija Ala-Jääski
Vehmaan kunta, Suomen Riistakeskus ja SusiLife- hanke järjestivät kaikille avoimen infotilanteen susitilanteestaVinkkilän koululla. Koulun sali oli käytännössä täynnä kuulijoita ja tunnelma oli ajoittain hyvinkin kireä.
Moni purki turhautumistaan siihen, että susikannan jatkuvaan kasvuun ei reagoida mitenkään. Maaseudulla asuvien ihmisten on vain siedettävä tilannetta, vaikka moni pelkääkin erityisesti lasten turvallisuuden puolesta. Esimerkiksi viime talvena 80:lle vakkasuomalaislapselle oli järjestetty susikuljetus kouluun. Tarvetta olisi ollut vielä enemmän, mutta niin kuntien kuin taksiyrittäjien resurssit tulivat vastaan.
Puheenvuoroissa tuli esiin sekin, että ihmiset eivät enää edes jaksa raportoida kaikista susihavainnoista petoyhdyshenkilöille, koska kokevat, ettei ilmoituksista ole mitään hyötyä.
Valtion suuntaan satoi myös kritiikkiä siitä, että susien tilallisille aiheuttamaa lisätyötä ei mitenkään korvata. Materiaalit susiaitaan voi saada ilmaiseksi, mutta aidan pystytyksestä tulee jo huomattavia kustannuksia.
– Susikysymys on myös poliittinen kysymys, muistutti Suomen Riistakeskusta tilaisuudessa edustanut riistapäällikkö Jörgen Hermansson.
Nykyisen hallitusohjelman mukaan suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut viime maaliskuussa asiantuntijaryhmän pohtimaan sitä, miten Suomen suurpetokantojen hoitoa voidaan kehittää.
Tällä hetkellä susi kuuluu luontodirektiivin mukaisesti tiukasti suojeltuihin lajeihin. Tätä direktiiviä on kuitenkin tulkittu eri maissa hieman eri tavalla kannanhoidollisen metsästyksen osalta. Esimerkiksi Ruotsissa oikeuslaitos on antanut lupia suden kannanhoidolliseen metsästykseen, mutta Suomessa taas ei. Tähän nyt haetaan muutosta monelta eri taholta.
Suomen ohella susikanta on vahvistunut koko läntisessä Euroopassa, erityisesti Ranskassa, Saksassa ja Hollannissa.
– Hollannissa tilanne on hyvin erikoinen. Siellä asuu yhdellä noin 100 000 hehtaarin suuruisella alueella 6–7 susilaumaa. Mutta samalla alueella asuu myös huomattavan paljon ihmisiä. Ihmisten ja susien rinnakkaiselo on johtanut siihen, että sudet ovat kesyyntyneet ja ihmiset käyvät jopa ruokkimassa niitä. Sitten on tapahtunut myös ikäviä välikohtauksia ja susi on purrut tämän kesän aikana kahta lasta. Hollannissa metsästystä ei harrasta juuri kukaan ja metsästykseen suhtaudutaan hyvin vihamielisesti. Tässä yhtälössä riittääkin sitten paikallisilla riistaihmisillä ihmeteltävää, kertoi Jörgen Hermansson.
Susikannan kasvun myötä on EU:ssakin noussut yhä useammin esille se, onko suden laajamittainen suojelu enää tarpeen.
– Poliittinen päätöksenteko on kuitenkin hidasta ja EU:ssa asiasta ollaan varmasti montaa mieltä, totesi Jörgen Hermansson.
Susi on sopeutunut moderniin elämään
Maija Ala-Jääski
– Susi ei enää ole se sama eläin, mistä me luimme koulun biologian tunnilla vuosikymmeniä sitten. Tuolloin susi kuvattiin erämaan asukiksi, joka karttaa ihmistä. Nykypäivän moderni susi on tottunut niin liikenteen ääniin kuin ihmisten hajuihin.
– Näin on erityisesti Varsinais-Suomessa asuvien susien kohdalla. Ne ovat syntyneet ja kasvaneet täällä jo useamman sukupolven ajan, eikä niille ihmisen läheisyys tai koneiden äänet ole mikään uusi tai vieras asia, toteaa riistapäällikkö Jörgen Hermansson Suomen riistakeskuksesta.
Varsinais-Suomessa on maamme tihein susikanta. Viime keväänä alueella oli 15 susireviiriä ja niissä kaikissa, yhtä lukuun ottamatta, oli pentuja.
– Tilanne on nyt todennäköisesti sama, arvelee Hermansson.
Vakka-Suomen alueella elää kolme perhelaumaa. Ihoden lauma liikkuu Uusikaupunki–Laitila-välisen maantien pohjoispuolella Uudenkaupungin, Laitilan ja Pyhärannan alueella. Vehmaan lauma elelee taas kyseisen maantien eteläpuolella ja sen reviiri ulottuu Uudestakaupungista Vehmaalle ja Taivassaloon. Uusin lauma on syntynyt Kustaviin.
– Näiden perhelaumojen lisäksi alueella voi liikkua myös yksittäisiä nuoria susiyksilöitä, muistuttaa Hermansson.
Susien määrän kasvulle erityisesti Varsinais-Suomen alueella on yksinkertainen selitys. Täällä niille riittää ruokaa, eli valkohäntäpeuroja, riittävästi.
– Uutena haasteena meillä onkin se, miten otamme sudet huomioon peurojen kaatolupa-arvioinnissa. Jos peurakanta laskee liian alas, on vaarana, että susihyökkäykset kotieläintiloille lisääntyvät. Toisaalta taas myös peurat aiheuttavat vahinkoja viljelyksille.
Hermanssonin mukaan Varsinais-Suomessa ei tällä hetkellä asu ”erityisen huonosti käyttäytyviä” susia.
– Tällä tarkoitan sitä, että yksikään tämän alueen susilaumoista ei ole jatkuvasti ahdistelemassa lampaita, vaan susien hyökkäykset lammastiloille ovat jääneet yksittäisiksi tapauksiksi.
