Tulevana kesänä odotettavissa on kolmet ylioppilasjuhlat sekä kahdet rippijuhlat. Lisäksi juhlimme tietysti syntymäpäiviä monta kertaa vuodessa. Niitä on tosin tehokkaasti niputettu yhteen niin, että parhaimmillaan niin kutsutuilla supersynttäreillä on ollut yli kymmenen serkkua sankareina.
Herranjestas, sanoisi joku. Ihanaa, sanoisi toinen. Niin meidänkin suvussamme.
Sukumme juhlissa on hyvä osallistumisprosentti. Mutta on myös niitä, jotka eivät jaksa osallistua tai sitten oma harrastus menee juhlien edelle. Yritän ymmärtää, mutta kyllähän se harmittaa, jos järjestän juhlat, eikä joku halua tulla. Entä miltä tuntuu vaikkapa ylioppilaasta, joka tietää, että juhlien sijaan kutsuttu halusikin jäädä mökille.
Toisaalta jotenkin ymmärrän sen, että sukujuhlat voivat olla rasittavia. Jos ei viihdy, niin todennäköisesti ei viihdy seuraavallakaan kertaa. Yleensäkin seurustelu väkijoukossa voi olla raskasta.
Toisaalta sosiaalisia suhteita ja verkostoaan tulisi hoitaa. Jättäytymällä pois saattaa tehdä karhunpalveluksen myös seuraavalle polvelle. Jos lapsena serkut eivät näe toisiaan usein, niin tuskin he tulevat tutuiksi isompanakaan. Eipä kai tarvitsekaan, vaikka itse ajattelisin, että mitä laajemman sosiaalisen verkoston lapselleen pystyy rakentamaan, sen parempi. Teinit ja nuoret tietysti ovat oma lukunsa, he menevät ja tulevat oman mielensä mukaan.
Jotenkin outoa on jakaa juhlien raskaus avoimesti. Juhlat ovat sankarilleen aina ainutlaatuiset. Viime kesänä eräissä juhlissa yksi aikuinen vieras totesi, että onneksi kaikki juhlat ovat näin alkukesästä, niin sitten kesälomalla saa ihan oikeasti lomailla, eikä ole enää ”näitä”.
Hymyilin hänelle ja sanoin okei, vaikka mielessäni ajattelin, että onpa epäkohteliasta. Vieraat tekevät juhlan. Ankeat vieraat tekevät ankeat juhlat. Jos ei halua tulla juhliin olemaan tuttavien kuten minun kanssani, niin sitten ei kannata tulla. ”Onpa raskasta olla täällä kanssasi”, on kovin hedelmätön keskustelunaloitus.
Sukumme tuskin on ainut, jossa usein ne samat ihmiset jättävät juhlat säännöllisesti väliin. He tulevat harvoin, yleensä vasta paikan päällä nähdään tulivatko vai eivät.
Mitä pienemmiksi suvut käyvät, sitä tärkeämpää on osanotto. Jos jo lähtökohtaisesti kutsuttavia on vähän, tarkoittaa yhdenkin poisjääminen lovea osallistujamäärään.
Kirjoittajan lapsi suunnittelee halloween-juhlia sukulaisilleen.