Tinja Jalonen
Päätin kuudennella luokalla matkustavani lukion jälkeen Australiaan. Idea syntyi perheen kanssa Australiassa vietetyn kuukauden seurauksena. Tiesin haluavani sinne takaisin. Monen vuoden ajan suunnitelma lojui mieleni takaosassa, mutta vähitellen lukion loppu alkoi lähestyä.
Kolme vuotta sitten suunnitelma muovautui lähes sellaiseksi, millainen se nytkin on. Lisäsin mukaan uusia maita, joihin matkustaa ja pidensin reissua muutamasta kuukaudesta yli puoleen vuoteen.
Tänä keväänä valmistuin lukiosta, jätin hakematta jatko-opiskelemaan ja varasin ensimmäiset lentoliput. Tätä kirjoittaessani lähtöön on viisi päivää. Lentokoneeni nousee ilmaan 13. syyskuuta, ensimmäisenä kohteena Singapore. Vietän puolet ensimmäisestä reissuviikosta Singaporessa ja toisen puolen Malesian puolella, jonne matkustan bussilla. Sen jälkeen suuntaan kuukaudeksi Indonesiaan, Balille ja sieltä sitten Australiaan. Suunnitelmieni mukaan kierrän Australiaa itärannikolta länsirannikolle ja palaan kotiin keväällä maalis–huhtikuun tienoilla.
Matkani on tyyliltään hyvin reppureissu-henkinen. Lähden maailmalle mukanani 40 litran rinkka sekä pieni reppu. Tähän mennessä varaamani majoitukset vaihtelevat useamman hengen dorm-huoneista yksityisiin huoneisiin hostelleissa. Suhtaudun vieraiden ihmisten kanssa majoittumiseen innolla, ja toivon reissullani löytäväni majoituksien kautta reissukavereita.
Mitään tarkkoja suunnitelmia minulla ei ole. Unelmoin oppivani matkani aikana surffaamaan. Siitä syystä Bali valikoitui yhdeksi kohteekseni. Bali on nimittäin monen mielestä “surffaajan paratiisi”, ja siellä voi hyvin valmistautua Australian aaltoihin.
Australiassa taas tarkoituksenani olisi päästä töihin. Työviisumi on jo hankittu, ja paikan päällä edessä on sitten työnhakuprosessi. En aio nirsoilla hommien suhteen, vaan tarttua työtarjouksiin niin mangofarmilta kuin ravintoloistakin.
Reissun valmisteluun ja suunnitteluun on kulunut runsaasti aikaa, mutta toivon kaiken järjestelyn takaavan matkalle helpon alun. Olen huolehtinut kuntoon esimerkiksi viisumit, matkavakuutuksen, sekä kansainvälisen ajokortin ja tutustunut jo valmiiksi muun muassa sähköisiin sim-kortteihin. Rinkkakin on pakattu ja purettu useaan otteeseen, jotta mukana olisi kaikki välttämätön, muttei juurikaan ylimääräistä tavaraa.
Tietysti monen kuukauden kaukomatka vaatii myös riittävän budjetin. Onneksi olen jo nuorena ollut varma suunnitelmastani, ja säästänyt kesätöistäni saadut rahat. Budjettia tehdessä olen yrittänyt ottaa huomioon kaiken mahdollisen ja laskea mukaan niin majoitus-, ruoka-, liikkumis-, aktiviteetti- kuin shoppailukulutkin, unohtamatta pientä hätävaraa, jos joku meneekin pieleen.
Kaikesta jännityksestä ja stressistä huolimatta olen enemmän kuin innoissani reissuun lähtemisestä, olen kuitenkin odottanut sitä jo kuusi vuotta.
Kirjoittaja on laitilalainen, joka raportoi säännöllisesti matkansa etenemisestä Laitilan Sanomissa.