Inga Nuojua
En ole aktiivinen somettaja. Muutamaa syystä tai toisesta itseäni kiinnostavaa ryhmää seuraan satunnaisesti. Nimenomaan seuraan, sillä aniharvoin kommentoin mitään.
Useimmat kiinnostuksen kohteeni liittyvät puutarha-asioihin tai luontoon. Mukavimpia ovat ne ryhmät, joissa osallistujat ovat tavallisia harrastajia. Vasta-alkajia tai pitemmällä olevia. He laittavat kuvia pihakasveistaan ihan vain ihasteltavaksi tai ovat hoito-ohjeita vailla. Tulee myös tunnistuspyyntöjä: kasvin nimi päässyt unohtumaan tai kasvi ilmaantunut itsestään pihalle: linnut, tuuli, ostosiemenet ja -taimet voivat tuottaa yllätyksiä.
Ryhmästä huokuu mukava henki, jos tietävämmätkin suhtautuvat perusasioiden kyselijöihin suopeasti. Jokainen meistä on joskus ollut vasta-alkaja.
Näissä ryhmissä olen hämmästellyt porukan parviälyn toimivuutta. Tunnistuspyyntökuva voi olla pelkkä versonpätkä. Enemmän tai vähemmän hutiarveluja voi tulla monia, mutta ehdotuksista enemmistö osuu yllättävää kyllä todennäköisimpään.
Ryhmässä voi olla muunkinlainen toimintakulttuuri. Itse olen surkean huono sienten tunnistaja. Kotona Laitilassa ei niitä arvostettu.
Isä oli sitä mieltä, että jos niitä joku syö, niin lehmä korkeintaan. Kun koulun kotitalousopetuksen innoittamana yritin kokata kanttarellikastiketta, isä vierestä tokaisi, että kyllä rautanauloistakin hyvää tulee, kun voissa paistaa ja kermaa lisää.
Muuta Suomea kiitän saamastani sienien perusopetuksesta. Lisää oppia yritin ammentaa eräästä sieniryhmästä, mutta lopetin sen seuraamisen masentuneena.
Jos sieniryhmässä joku yritti tunnistuttaa löytämäänsä sientä, vastaus oli liuta kirjallisuus- tai nettivinkkejä, mistä tietoa voi hakea. Ei siinä vielä mitään, jos ne olisi annettu ystävällisessä sävyssä, mutta kun vastauksiin oli upotettu syvää halveksuntaa: mikä tomppeli täällä häiritsee ääliömäisellä tietämättömyydellään meitä tasokkaita keskustelijoita.
Saattoi joku keskustelija joskus kertoa suoraan sienen nimen ja jopa antaa tukensa kyselemiseen, mutta muunlaisia oli enemmistö. Yhden besserwisserin vielä kestää keskustelijoiden joukossa, mutta jos heitä on monia, niin ei vaan jaksa semmoista ilmapiiriä, vaikka ryhmässä oma tieto karttuisikin.
Jos ryhmässä on paljon asiantuntijoita ja keskustelun taso korkea, niin voin ymmärtää, että alkeelliset kysymykset saattavat jotakuta ärsyttää. Eikö silloin voi vain olla kommentoimatta?
Oma lukunsa nettikeskusteluissa ovat omasta mielestään vitsikkäät, jotka sepustavat joka asiaan puuta heinää. Heitä tuntuu riittävän jokaiseen ryhmään. Ovat yleensä harmittomia, mutta kiusallisia. Saavat usein vielä saman tyylilajin edustajia jatkamaan. Joku voi kyllä kipakastikin kommentoida asiattomuutta – useimmiten tuloksetta.
Omalla kohdallani koen, että saan seuraamistani ryhmistä hyödyllistä tietoa. Lisäksi pysyy ajan tasalla netin käyttäytymiskultturista.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.