Turre oli kaunis ja viisas koira. Kun muutimme toiselle asuinalueelle, Turre alkoi karkailla pari kertaa vuodessa. Se kävi tervehtimässä meidän entisiä naapureita. Meitä koiran suunnistustaidot hämmästyttivät, miten ihmeessä koira osasi vanhaan paikkaan reitin, sehän oli kuljetettu autolla uuteen kotiin. Niin vain kuitenkin haimme Turren viiden kilometrin päästä vanhan kodin pihalta monta kertaa.
Turre eli 15-vuotiaaksi. En muista, että se olisi koskaan sairastellut. Turren turkki harmaantui ja sen kimakka haukku käheytyi, mutta viimeiseen asti se piti vahtia portailla.
Turren jälkeen lapsuuden kodissani ja omassa huushollissani on ollut monta koiraa. Kaikki ovat olleet hämmästyttävän terveitä. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että eihän koiria juuri edes tutkittu. Niiden hampaat hoidettiin tarjoamalla luita kaluttavaksi ja lautaselle laitettiin lähes sitä samaa ruokaa, mitä me ihmisetkin söimme.
Nyt koirille on tarkat ruokintaohjeet ja omat ruuat. Jokaisen koiranruokakohun jälkeen tosin mietin, onko jalostettu ruoka koiralle oikeasti terveellistä.
Jokaisesta koirarodusta tiedetään perinnölliset sairaudet. Koiria myös hoidetaan enemmän kuin koskaan ennen. Niitä käytetään rokotuksilla, terveystarkastuksilla ja hammashoidossa. Jos koira sairastuu, sitä hoidetaan usein paremmin kuin koiranomistajat itseään. Eihän rakkaudella ole hintalappua. Joskus tosin voisi miettiä, ovatko kaikki tutkimukset ja hoidot tarpeellisia.
Meillä on nyt kaksi koiraa, joista toinen on ollut hyvinkin terve. Sitä ei vaivaa mikään muu kuin säänirsous. Sitä ei meinaa saada millään ulos sateella. Toisen kanssa ei ole ollut yhtä onnekasta. Ensin koiralla oli vatsavaivoja. Sitten se joutui leikkaukseen, ja pian sen jälkeen sillä todettiin epilepsia, ja sitten yhtäkkiä se sairastui korkeaan kuumeeseen, jossa oli hengenlähtökin lähellä. Koira on vasta 2-vuotias.
Yhden kuukauden aikana olemme käyttäneet koiraa kahdessa eläinsairaalassa, koiran on tutkinut neljä eri eläinlääkäriä. Sille on tehty laajat tutkimukset, ekorkean kuumeen syytä ei silti saatu selville. Parin viikon ajan sille syötettiin joka aamu viittä eri lääkettä.
Yhden kuukauden aikana koiran lääkäri- ja tutkimuskuluihin on mennyt meiltä 500 euroa ja vakuutusyhtiöltä tonnin verran. Se on paljon. Vuoden saldo on niin korkea, että vakuutus on tapissa.
Vaikka rakkaudella ei ole hintalappua, arjen realiteetit tulevat silti usein vastaan. Eläinlääkärikuluja voi kertyä yllättävän paljon, eikä vakuutuskaan kata niitä loputtomiin.
Onhan meillä toki kunnaneläinlääkärit, mutta heidän resurssinsa eivät pitkälle riitä, ja öisin kunnaneläinlääkärit hoitavat vain tuotantoeläimiä.
Kun lemmikin ottaa, kannattaa miettiä etukäteen myös tämä ikävä vaihtoehto, mitä jos lemmikki sairastuu vakavasti.
Teija Uitto
Rakkaudella ei ole hintalappua.