Panimomestariksi voi tulla kokemuksen kautta tai sitten tehtävään voi hankkia koulutuksen. Suomessa ei ole tarjolla panimomestarikoulutusta, ja tästä syystä Vilenkin suuntasi muutama vuosi sitten Berliiniin oppiin. Puoli vuotta kestänyt koulutus oli varsin intensiivinen.
– Huomasin jo ensimmäisenä päivänä, että koulutuksessa mennään todella syvälle aiheeseen, hän kertoo.
Berliinissä käydyn koulutuksen ansiosta Vilen sai kasvatettua kansainvälisten kollegoiden verkostoa. Nyt hänellä on eri puolilla maailmaa panimoalan asiantuntijoita, joiden kanssa keskustella ja jakaa tietoa.
– Meitä oli yhteensä 43 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 23 eri maasta. Afrikkaa lukuun ottamatta meitä oli jokaisesta maanosasta.
Verkostot ovat tärkeitä myös kotimaassa. Vilen liittyi vuonna 2013 perinteikkääseen Suomen Panimomestariyhdistykseen, joka on täyttänyt tänä vuonna jo 90 vuotta. Yhdistys merkitsee hänelle ennen kaikkea verkostoitumista.
– Voi sanoa, että panimo kuin panimo niin tunnen sieltä jonkun.
Kollegoiden kesken ei jaeta varsinaisia salaisuuksia, mutta keskustelua voidaan käydä avoimesti.
– Kyllä sieltä on saanut ammennettua tietoa ja tietysti on saanut myös hyviä kavereita. Usein jos lähden johonkin reissuun, voin ottaa yhteyttä kollegaan ja kysyä voinko tulla morjenstamaan.
1980-luvulla Suomessa toimi vain kolme panimoa. Vuosituhannen vaihtuessa maahan perustettiin useita pienpanimoja, joiden myötä myös yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi. Yksi näistä pienpanimoista oli Laitilan Wirvoitusjuomatehdas. Vilen arvelee olleensa ehkä neljäs pienpanimon edustaja, joka liittyi yhdistykseen.
– Nyt yhdistyksessä on noin 150 jäsentä. En osaa sanoa tarkkaan, moniko on pienpanimoista, mutta puhutaan joka tapauksessa kymmenistä.
Panimomestarin työpäivä on Vilenin mukaan hyvin vaihteleva. Hänen vastuullaan on oluen valmistusprosessi kokonaisuudessaan. Vilen toimii esimiehenä kuudelle panimotyöntekijälle, ja lisäksi työ pitää sisällään hallinnollisia töitä.
Vilenillä on myös iso rooli uusien tuotteiden kehittelyssä. Ideat syntyvät usein tuotekehityspalavereissa, mutta käytännön suunnittelu on hänen vastuullaan.
– Tuotteiden kehittelyyn ei ole mitään tiettyä kaavaa. Joskus saan jonkun villin idean, jota lähden kokeilemaan, mutta useimmiten idea syntyy palavereissa. Ajatus voi tulla myyjiltäkin, jotka kertovat, että tällaista tuotetta on toivottu.
Suomessa laki sääntelee alkoholijuomien myyntiä edelleen hyvin tarkasti. Vuoden 2018 alusta alkaen ruokakapoissa on saanut myydä 5,5 prosenttisia alkoholijuomia. Tämä ei Vilenin mukaan juuri näkynyt juomien kehittelyssä.
Sen sijaan tänä vuonna voimaan tullut lakiuudistus, joka salli kahdeksanprosenttisten oluiden ja viinien myynnin ruokakaupoissa, luo uusia mahdollisuuksia tuotekehittelyyn.
– Muutos on kuitenkin ollut vielä sen verran vähän aikaa voimassa, että on vaikea sanoa millaisia tuotteita ihmiset oikeasti haluavat kuluttaa. Osa ehkä kokeilee uutta, mutta se, miten paljon tällaiset vahvat oluet myyvät, on iso kysymysmerkki.
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on Vilenin mukaan ollut muutosvaiheessa koko sen ajan, jonka hän on siellä työskennellyt. Ensinnäkin oluen valmistus on kasvanut 200 000 litrasta nykyiseen 10 miljoonaan litraan vuodessa. Lisäksi 20 vuotta on pitänyt sisällään useita laajennuksia niin varastoinnissa kuin panimonkin puolella.
– Ei siinä montaa vuotta ole, jolloin panimoon ei olisi ollut mitään laajennuksia tai investointeja. Oli kyse sitten kapasiteetin lisäämisestä, laadun parantamisesta tai ympäristöarvojen parantamista.
Wirvoitusjuomatehtaan valikoimassa on tällä hetkellä 20 erilaista olutta. Näiden joukossa on myös vaihtuvia sesonkituotteita. Suomalaisten kestosuosikki on lager, mutta myös erikoisoluet kiinnostavat.
– Oli kyseessä sitten miten erikoinen olut tahansa niin aina sitä sen verran myydään, että huomataan ihmisten olevan kiinnostuneita. Loppujen lopuksi moni tuntuu kuitenkin palaavan siihen lageriin.
Vileniltä kysytään usein, mikä on hänen suosikkioluensa. Yksi hänen kestosuosikkinsa on Kukko Pils, mutta ei kysymykseen ole mitään yksiselitteistä vastausta.Kesään sopivat kevyet vehnäoluet ja talvikaudella maistuvat tummemmat oluet.
– Savuoluesta tykkään todella paljon. Sitä olemme yrittäneet tehdä useamman kerran, mutta se ei jotenkin ole suomalaiseen kuluttajaan uppoa. Emme ole saaneet markkinoille sellaista savuolutta, joka myös pysyisi siellä. Se minua vähän ehkä harmittaa, Vilen sanoo.
Tuotekehitykseen kuitenkin kuuluu olennaisena osana myös se, etteivät kaikki tuotteet hivele suurten kuluttajajoukkojen makunystyröitä.
– Sitten pitää vain mennä eteenpäin ja miettiä jotain uutta. Totta kai tällaiset kannattaa myös säilyttää reseptipankissa. Joskus käy niinkin, että aika ei ole ollut tietylle reseptille vielä kypsä.
Suomen Panimomestariyhdistys
Perustettu Tampereella toukokuussa 1934.
Perustajäseniä 13.
Tällä hetkellä yhdistykseen kuuluu noin 150 jäsentä.
Jäseniksi hyväksytään esimerkiksi panimomestarin koulutuksen saaneet, panimoalalla johtavassa tuotannollisessa asemassa työskentelevät ja panimotutkimuslaitoksessa työskentelevät henkilöt.
Yhdistys juhlii 90-vuotispäiväänsä Helsingissä lokakuun viimeisenä viikonloppuna.
