Eriika Yliniemi tulee portille vastaan ja selittää päätään pudistellen vallitsevaa tilannetta.
– Mietin jo, että pitääköhän meidän perua tämä haastattelu, mutta ajattelin sitten, että tällä nyt vain mennään, hän naurahtaa.
YLINIEMI oli jo ennakkoon haastatteluhetkestä sopiessamme pohtinut, että liikkuvia osia on melkoisesti, kun hän itse toipuu käsileikkauksesta, perheen topakka 3-vuotias Ronja-tyttö on kotona haastatteluhetkellä ja lisäksi oman osansa huomiosta tulee nappaamaan perheen superenerginen 2-vuotias Rauski-koira.
Mutta nyt hän selvittää, että kotiin on purettu vain muutama päivä aiemmin isovanhempien kodin irtaimisto, joten esimerkiksi huonekaluja ja koriste-esineitä on siellä täällä viemässä tilaa.
JA JOTTA kuvio ei olisi liian yksinkertainen, niin perhe on saanut edellispäivänä aivan yllättäen myös uuden tulokkaan, kun heidän Rauski-koiransa sisko on tarvinnut pikaisesti uuden kodin. Ja täältähän se Routa-koiran uusi koti löytyi, Laitilan Koukkelasta.
– Tässä eletään nyt ruuhkavuosia niin että tuntuu. Olen niin kova kierrättämään, että koiratkin on meillä kierrätettyjä.
KIERRÄTYS osuu sikäli maaliin, että se on aivan olennainen osa Yliniemen elämäntapaa. Hän nimittäin yrittää elää mahdollisimman ekologisesti ja siksi hän kierrättää, tuunaa, kasvattaa, korjaa, niukkailee – ja suree siinä sivussa sitä, miten huonosti me ihmiset maapalloa kohtelemme.
Yliniemen kohdalla kyse on oikeastaan jo lapsuudenkodista opitusta elämäntavasta.
– Mutta ilmastoahdistus kyllä kasvoi lapsen syntymän myötä tosi paljon, hän myöntää.
”Yliniemi on laman lapsi ja omaksunut pienestä pitäen niukan elämän eväät.”
UUDELTAMAALTA kotoisin oleva Yliniemi päätyi yhdeksisen vuotta sitten Laitilaan, miehensä synnyinkaupunkiin.
Elämäntapansa juurien hän kertoo ulottuvan parin sukupolven taakse.
– Isovanhempieni saha meni aikoinaan konkurssiin ja siitä alkaneiden talousvaikeuksien myötä alkoi tarkan markan elämä. Se siirtyi sitten myös äidilleni.
Kuvion vahvistaa se, että Yliniemi on laman lapsi ja omaksunut pienestä pitäen niukan elämän eväät.
– Vanhempani ottivat asuntolainaa, kun korot olivat korkealla. Vaikka me ei kärsitty puutetta, niin ei meillä mitään ylimääräistäkään ollut.
Yliniemestä tuli suvussaan harvinaisuus, kun hän kirjoitti peruskoulun jälkeen ylioppilaaksi. Hänellä on ravintolakokin sekä luonto- ja ympäristöneuvojan koulutukset.
JO VARHAIN hän kiinnostui eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista.
– Mulla on ollut nuoresta saakka vahva oikeudentunto. Ensin kiinnostuin eläinoikeuksista, sitten ihmis- ja ympäristöoikeuksista.
Varhain hän tajusi myös, että haluaa tulla nähdyksi omana itsenään.
– En halunnut pukeutua kuin muut, ja siksikin esimerkiksi kirppisvaatteet istui mun ajatusmaailmaan niin hyvin.
TOKI käytettynä hankittu vaate on itseilmaisun lisäksi keino säästää rahaa. Ja onhan se usein myös uutta ekologisempi vaihtoehto.
– En ole ollut mikään käsityövirtuoosi, mutta olen opetellut aikuisiällä ompelemaan ja tuunaamaan vaatteita, jotta saan niistä mieluisia. Mutta en minä edelleenkään ole käsityötaidoiltani mitenkään erityisen taitava.
Ommellessaan hän käyttää kirppareilta löydettyjä kankaita tai osia vanhoista vaatteista.
”Mekin tehdään vääriä asioita, meillähän on esimerkiksi diesel-auto pihassa ja kodissamme on öljylämmitys!”
OMPELUKONEEN lisäksi tutuksi ovat tulleet virkkuukoukut ja neulepuikot.
– Kaikenlaista kokeilen ja teen mielelläni. Minua kiinnostavat vanhat perinnetaidot, olen esimerkiksi värjännyt kasveilla lankoja ja opetellut veistämistäkin.
Itse tekemällä Eriika Yliniemi on oppinut myös arvostamaan tavaraa.
– Kun tajuaa, miten paljon aikaa ja taitoa tarvitaan jonkun asian tai esineen valmistamiseen, sille osaa antaa myös arvoa. Minua surettaa, miten vähän monet ihmiset arvostavat tavaraa. Käyttökelpoista tavaraa heitetään pois mielettömiä määriä.
ELÄMÄNTAPAAN kuuluu, että hän mielellään myös kasvattaa monenlaista ruokapöytään.
– Hyötykasvien viljelyä opettelen innolla. Minua kiinnostavat erityisesti monivuotiset vihannekset ja metsäpuutarhatyyppinen viljely, jossa jäljitellään luonnon omaa kasvutapaa.
Tavoite on, että puutarhassa edistettäisiin luonnon monimuotoisuutta ja tarvittaisiin ihmisen työtä mahdollisimman vähän. Pihassa siis saavat voikukat ja nurmikko rehottaa.
– Pakko myöntää, että joskus kauhistelen, että mitähän naapuritkin meistä oikein ajattelevat.
”Ei rajallisella planeetalla voi olla rajatonta kasvua.”
PERHEELLÄ on myös suomalaisia maatiaiskanoja ja Yliniemi on mukana Luonnonvarakeskuksen säilyttäjäohjelmassa.
– Monenlaista tässä yritetään. Asioita hankitaan harkiten ja koska pyrimme tekemään hankintoja mahdollisimman edullisesti, niin asiat etenevät usein hitaasti.
Ja vaikka asioita yrittää tehdä oikein, jyskyttää takaraivossa usein myös riittämättömyyden tunne.
– Mehän ollaan ruuhkavuosia eläviä ja väsyneitä vanhempia. Ja mekin tehdään vääriä asioita, meillähän on esimerkiksi diesel-auto pihassa ja kodissamme on öljylämmitys, vaikka käytämme lämmittämiseen myös ilmalämpöpumppua ja tulipesiä.
YLINIEMI tietää monen muunkin kipuilevan sen kanssa, että valintoja on puntaroitava omien kykyjen – niin voimavarojen kuin taloudellisen tilanteen – mukaan.
– Ja turhauttaa tämä politiikka, kun vastuuta sälytetään yksilölle niin paljon. Ei tämä minun puuhasteluni maailmaa pelasta, vaikka ajattelenkin, että jokaisella yksilölläkin on vastuunsa.
”On sekä vaadittava muutosta että oltava muutos.”
ERIIKA Yliniemi suree, miten vähän on nähty todellisia tekoja, vaikka ilmastokriisin olemassaolosta on tiedetty jo vuosikymmeniä.
– Loputon tehostaminen ja kasvu on sekä tuhoisaa että mahdotonta. Ei rajallisella planeetalla voi olla rajatonta kasvua, se nyt vain on mahdoton yhtälö.
Mutta huolesta huolimatta toivollekin on tilansa, hän korostaa.
– Ei peliä vielä ole menetetty. Ei saa antaa periksi, vaan on sekä vaadittava muutosta että oltava muutos. Lapsemme ansaitsevat tulevaisuuden.
Siispä ennen kaikkea: luovuttaa ei saa.