Suomen sodissa rintamalla taistelivat miehet, mutta onneksi naistenkaan työpanosta Suomen itsenäisyyden säilymisen puolesta ei aliarvioida. Kun Suomi joutui sotiin toisen maailmansodan aikana, se kykeni kahdessa sodassa säilyttämään itsenäisyytensä. Se ei olisi ollut mahdollista ilman suomalaisten miesten ja naisten tekemään uhrausta niin rintamalla kuin kotiseuduillakin.
Historia on siitä julma, että sitä kirjoittavat voittajat. Tämän vuoksi suomalaisten sotasankarien tarinat vaiettiin vuosikymmeniksi. Tämä tarkoitti sitä, että moni isänmaansa puolesta henkensä, terveytensä tai vähintään nuoruutensa uhrannut nuorukainen joutui pahimmassa tapauksessa halveksunnan kohteeksi. Sankaruuden vaimentamiseen oli kuitenkin muitakin syitä.
Erityisesti sotien jälkeen vaiettiin lottien tekemästä työstä. Lotta-järjestö lakkautettiin ”laittomana”, ja moni joutui luopumaan arvostusta nauttineesta lottapuvustaan. Laitilassa vierailleen poliittisen historian professorin Timo Soikkasen mukaan kyse oli kuitenkin myös naisten suojelemisesta. Suomi joutui sotien jälkeen pitkään jännittämään sitä, toteuttaako Neuvostoliitto Suomen miehitysaikeensa vai ei. Koettiin, että sotiin osallistuneet naiset olisivat vaarassa jos miehitys tapahtuisi.
Mitä naiset sitten sodissa tekivät jos he eivät tarttuneet aseisiin? Lyhyesti voisi kai sanoa, että lähestulkoon kaikkea muuta. Esimerkiksi he hoitivat haavoittuneita, tekivät pitkiä ja puuduttavia ilmavalvontavuoroja korkeissa torneissa ja olipa naisten hallussa se koko sodan tehokkain tykki: Soppatykki, jonka naiset veivät tarvittaessa aivan etulinjaan asti.
Soikkanen toteaa, että Suomen sodista olisi tullut katastrofi ilman lottia. Tämän olisi varmasti moni sotiemme veteraani valmis tunnustamaan, eikä sitä sovi meidän jälkipolvienkaan unohtaa. Nöyrä kiitos kuuluu jokaiselle lotalle, pikkulotalle ja tietysti jokaiselle sotiemme veteraanille heidän tekemästään työstä.
Hanna Hyttinen
hanna.hyttinen@laitilansanomat.fi