– Minun äitini oli lotta, mutta ikinä hän ei puhunut asiasta mitään. Sodassa ollut isänikään ei äidin lotta-taustasta sanonut sanaakaan. Vasta heidän kuoltuaan nämä asiat alkoivat valjeta minulle esimerkiksi löytyneiden valokuvien kautta, Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen kertoo.

Hän uskoo tarinan olevan monille tuttu. Soikkanen sanoo, että puhumattomuudessa oli kyse esimerkiksi suojelusta.

– Koettiin, että lottina toimineet naiset olisivat voineet olla vaarassa, jos maa miehitetään. Siitä jäi vaikenemisen kulttuuri.

Soikkanen kävi Laitilassa luennoimassa Vakka-Suomen kansalaisopiston järjestämässä tilaisuudessa lottien tehtävästä ja merkityksestä Suomen sodissa.

SODAN jälkeen lottien roolia politisoitiin ja järjestö lakkautettiin rauhansopimuksen niin sanotun fasistipykälän vuoksi. Valvontakomissio katsoi, että järjestöllä oli liian läheiset suhteet suojeluskuntiin. Lotta Svärd kiellettiin marraskuussa 1944 eli 80 vuotta sitten.

Lottajärjestö oli pitkään vaiettu teema.

– 1980-luvun puolivälistä lähtien suhtautumiseen tuli asteittainen muutos, samansuuntainen kuin sotaveteraanien kohdalla.

SOIKKANEN on tehnyt aikanaan väitöskirjansa talvisodan taustoista ja Suomen 1930-luvusta. Hän sanoo, että lotilla oli keskeinen merkitys Suomen sodissa.

– Lottatyö toi valmiuden kohdata sota. Heillä oli valtavasti tietoa ja taitoa, minkä lisäksi he vapauttivat valtavasti miehiä rintamalle.

Emeritusprofessori esitteli luennollaan valokuvien avulla lottien merkitystä ja eri tehtäviä sodissa.

– Valokuvia on olemassa paljon. Ne kertovat omaa kieltään siitä, miten monenlaisia tehtäviä lotat hoitivat.

LOTTA Svärd oli naisten vapaaehtoisuuteen perustunut maanpuolustustyön tukijärjestö.

Ensimmäisessä maailmansodassa (1914–1918) Suomi oli vielä Venäjän vallan alla, eikä maassamme käyty aktiivisesti sotaa. Sisällissota tammi–toukokuussa 1918 sen sijaan oli paikoin hyvinkin repivä.

– 1920-lukua voidaan pitää Lotta-toiminnan vakiintumisen aikana, sillä silloin järjestön tehtävät, toimintatavat ja työympäristö selkiintyivät.

Eniten lottia työllistivät muonitustyö ja lääkintätehtävät.

NEUVOSTOLIITON ja Suomen välistä talvisotaa (30.11.1939–13.3.1940) edeltäneinä vuosina lotilla oli paljon koulutustoimintaa, jossa saatiin eri tehtäviin tietoja ja taitoja.

Soikkanen muistuttaa, että Suomessa ei yleisesti laajalla rintamalla uskottu 1930-luvulla sodan mahdollisuuteen.

– Mutta Lotta-järjestön toiminta osoittaa, että sen piirissä vaistottiin kehityksen suunta ja tarpeet hämmästyttävän hyvin. Tästä osoittaa esimerkiksi maanpuolustustyön korostuminen toiminnassa.

Kun talvisota puhkesi, armeija oli kertausharjoitusten ansiosta valmiina paikoillaan. Vaikka lottien koulutus oli vielä tuolloin osin kesken, oli lottien työ ja valmiudet aivan olennainen osa Suomen valmiutta, korostaa Soikkanen.

– Suomi oli toiseen maailmansotaan joutuessaan kaikista kansoista huonoimmin varautunut sotilaallisesti, mutta parhaiten henkisesti.

LOTTIEN lääkintäjaoston suurin hanke rauhan aikana oli kenttäsairaaloiden varustus, Soikkanen sanoo. Ne luovutettiin puolustusvoimien käyttöön.

Lotat toimivat sota- ja kenttäsairaaloissa varsinaisten sairaanhoitajien apuna ja eitä työskenteli myös ensiapuasemilla ja sairasjunissa.

– Ilman sota- ja kenttäsairaaloita talvisota olisi ollut katastrofi. Lotilla oli iso vastuu lääkintätehtävistä ja kyllä siellä toimittiin lääkäreinäkin, kun lääkäreitä ei ollut paikalla.

LOTTIEN muonitustyöllä oli armeijan pärjäämisessä hyvin keskeinen rooli.

– On hyvin sanottu, että soppatykki on tärkein tykki. Suomen armeija sai varmasti kaikista sotaa käyneistä armeijoista parhaan huollon, Soikkanen sanoo ja muistuttaa lottien panoksesta esimerkiksi sotilaiden vaatehuollossa.

– Uskallan sanoa, että sodankäynnistä ei olisi tullut mitään ilman lottia.

Lottien merkitys

• Sotien aikana koulutettuja lottia oli enimmillään komennuksella yhtä aikaa runsaat 20 000
• Lotat vapauttivat valtavasti miehiä aseelliseen palvelukseen
• Kaikkiaan lottia oli sotien aikana kotipaikkakuntansa ulkopuolella komennuksella yli 90 000
• Järjestö toimi virallisesti vuosina 1920–1944, mutta naisten maanpuolustustoimintaa oli pienimuotoisena käynnissä suojeluskuntien yhteydessä jo vuonna 1917
• Lotat hoitivat esimerkiksi muonitus- ja lääkintätehtäviä ja sotilaiden vaatehuoltoa, toimivat ilmatorjuntatehtävissä, vastasivat erilaisista toimisto-, kanslia- ja viestintätöistä sekä tekivät myös maatiloilla töitä, koska isännät olivat rintamalla