Meidän ei tarvitse nähdä vaivaa jokapäiväisen elämämme eteen juurikaan. Vesi tulee sisälle kun vain hanasta väännämme, ja se menee samantien myös ulos. Likavesiä ei tarvitse enää kenenkään lähteä kantamaan minnekkään.
Voimme säilyttää ruokamme jääkaapissa ja myös pakastaa sen niin halutessamme. Pyykinpesuun meidän ei tarvitse juurikaan nähdä vaivaa, senkun vain painamme nappia.
Meidän ei vättämättä tarvitse tehdä ruokaammekaan itse, senkun vain näppäilemme puhelimiamme niin ruoka tuodaan ulko ovelle asti. Meidän täytyy vain nähdä vaivaa ja avata ovi ja niin on herkullinen ateria nenämme edessä.
Tämäkin on todellaa helppoa, kun meillä on vain rahaa. Kotiemme lämmityksestäkään meidän ei tarvitse huolehtia, sekin tehdään pääsääntöisesti puolestamme.
Onko tämä helppo elämämme kuitenkin tulossa tiensä päähän? Miten me olemme varautuneet siihen, että sähköntuotantomme riittää helpon elämämme ylläpitämiseen?
Ja kestääkö mielemme elämää, jossa meidän ei tarvitse nähdä vaivaa jokapäiväisten arkisten asioiden eteen? Meidän ei tarvitse kohta edes ajatella, kun tekoäly ajattelee puolestamme.
Ei. Näin emme voi jatkaa. Mielemme ei tule kestämään liian helppoa elämää, siitä kertoo jo erilaisten mielenterveyden ongelmien vuoksi työelämästä syrjäytetyt ihmiset. Kätemme tarvitsevat tekemistä, pelkkien näppäilyjen sijaan!
Olemmeko tulleet ajatelleeksi miten paljon teemme asioita pelkästään painelemalla, näppäilemällä, hipaisemalla tai nupista vääntämällä? Kätemme on kuitenkin tarkoitettu tuottamaan meille iloa ja mielihyvää, ei pelkästään näppäilyn tai hipaisun iloa.
Tästä helposta elämäntavastamme kärsivät eniten lapset, jotka luontaisesti haluavat piirtää ja askarrella, rakentaa lumilinnoja ja leikkiä vedellä. Lapsille pitäisi kuitenkin jo pienestä pitäen opettaa kädentaitoja. Kädentaitoja tulemme tarvitsemaan, kun kaikki ei enää tulekkaan meille valmiina eteen.
Olimmeko ennen onnellisempia, kun kaiken eteen piti nähdä enemmän vaivaa? Emme varmaankaan ehtineet sitä pohtia, kun päivämme täyttyivät karjanhoidosta, tuvan lämmityksestä maataloustöistä, ruoanlaitosta ja lastenhoidosta.
Iltaisin teimme puhdetöitä. Elämää elettiin ja väsytimme itsemme työllä. Nyt väsytämme itsemme ja mielemme elämän liiallisella helppoudella. Ja etsimme onnea näppäilemällä. Sieltä se onni ja elämänilo tuskin löytyy.
Birgitta Wulf