Tarja Uusitalo
Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävin terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Se lisää riskiä aivotapahtumille, sydänsairauksille, haittaa munuaisten toimintaa ja lyhentää elämää.
Verenpaine voi olla pitkään hyvinkin korkea ilman, että siitä tulee mitään oireita. Kaikkien olisi hyvä tietää, millä tasolla oma verenpaine on. Yksittäiset mittaukset vaihtelevat, minkä vuoksi verenpainetaso kannattaa selvittää neljänä eri päivänä aamulla kello 6–9 ja illalla kello 18–21 välisenä aikana tehtyjen kaksoismittausten avulla. Näin saadaan sekä aamu- että iltamittauksista kahdeksan arvoa, joista lasketaan keskiarvot. Niistä voidaan sitten tehdä jo päätelmiä.
Verenpaine tulisi mitata olkavarsimittarilla rauhallisen hetken jälkeen ennen raskasta ateriaa ja kahvia. Mansetin leveys tulee olla käsivarteen sopiva. Ikääntyvillä verenpaine tulisi aina mitata myös seisten, sillä verenpaine voi merkittävästi laskea pystyasennossa aiheuttaen huimausta. Lääkärin tehtävänä on määrittää potilaan ikä, sairaudet ja kokonaistilanne huomioiden kullekin optimaalinen verenpainetaso.
Verenpaineen lisäksi kohonnut kolesteroli ja diabetes ovat merkittäviä syitä valtimotautien taustalla. Tärkeää onkin arvioida kokonaisuutta, tähän meillä on tänä päivänä hyviä työkaluja. Itsekin voi sairastumisriskiään arvioida; internetistä löytyy muun muassa Finriski-laskuri valtimosairauksien arvioon sekä diabeteksen ja muistisairauksien riskitestit.
Jotta testit voi tehdä, pitää oman verenpainetason lisäksi tiedossa olla kolesteroliarvot. Nuoruus suojaa valtimotapahtumilta, minkä vuoksi Finriski -mittarilla riskitekijöitä kannattaa projisoida myös 60 vuoden ikään.
Keski-iän kohonnut verenpaine, kolesteroli ja diabetes sekä tupakointi ovat myös muistisairauksien riskitekijöitä. Tänä päivänä tutkimuksissa on todettu, että jopa 40 % muistisairauksista on ennaltaehkäistävissä terveillä elintavoilla ja hoitamalla sydän- ja verisuonisairaudet ja sekä niiden riskitekijät ajoissa kuntoon.
Jokainen varmasti tietää mitä pitäisi tehdä – liikkua ja syödä terveellisesti. Tupakoida ei saa ja alkoholin käytön tulee olla maltillista. Yksinkertaista, mutta monesti vaikeaa.
Viimeistään keski-iässä kannattaa kuitenkin jokaisen pysähtyä miettimään: Haluanko ikääntyä terveenä ja toimintakykyisenä? Miten valitsen? Mitä oikeasti voin itse tehdä nyt ja miten se vaikuttaa elämääni 10–20 vuoden kuluttua?
Terveydenhuollossa neuvotaan ja hoidetaan, mutta loppujen lopuksi vastuu on jokaisella itsellään. Liike on usein paras lääke, kaikenikäisillä, ja moniin sairauksiin. Pienet arjen valinnat ratkaisevat paljon.
Mikäli lääkkeettömällä hoidolla ei saada riskitekijöitä kuntoon, kannattaa turvautua lääkehoitoon, etenkin jos riskitekijöitä on useita ja kokonaisriski sairastua vakavammin on suuri. Mikäli lääkehoito aloitetaan, tulee 2–3 kuukauden kuluttua varmistaa, että hoidolla päästään tavoitteisiin – puolitiehen jääminen ei ole kenenkään edun mukaista.
Oleellinen kysymys onkin se, että tiedätkö tavoitteesi? Mitä sinun verenpaineiden ja kolesteroliarvojen pitäisi olla? Jos et tiedä näihin vastauksia, kannattaa niitä kysyä lääkäriltä seuraavan kontrollin yhteydessä.
Kirjoittaja on geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri
